Nillitystä

Markku Myllylä haukkui Kalastaja-lehden pääkirjoituksessa nettisaittien ja facebookin nillittäjät, jotka hänen mukaansa pyörivät saiteilla 24/7. Tunnustaudun itse noihin nillittäjiin, mutta 24/7 ei  mielestäni ainakaan omalla kohdalla pidä paikkaansa.

Vuodessa on tapahtunut paljon. On käyty keskustelua kalastuksen eettisyydestä, uhanalaisista kaloista, kalojen oikeudesta nousta synnyinjokiinsa sekä toimista, joilla kalakantojen tilaa voitaisiin parantaa.

Mielestä keskustelu on ollut suuremmaksi osaksi hyvinkin asiallista, eikä suuriin ylilyönteihin olla

syyllistytty, ainakaan Facebookissa "Nopeantoiminnan joukoissa",  mihin minä kuulun. Kritiikkiä toki tulee, mutta sitä tulee kautta linjan, myös urheilukalastajien ja vapaa-ajan kalastajien suuntaan.

Markku Myllylä on Kalastaja-lehden päätoimittaja. Lehti on pystyssä valtiovallan rahoituksella ja sen levikki on niin pieni (1200), että se tuskin olisi olemassa, jos se toimisi puhtaasti markkinatalouden periaatteiden mukaan.

Myllylä mukaan "kallonkutistajille" olisi työsarkaa. Mielestäni se aika on mennyt. Jo silloin toisinajattelijat suljettiin mielisairaaloihin tai vankileirien saaristoon. Myllylä kaipaa takaisin vanhoja hyviä aikoja. Ei välitetä kalojen nousuteistä voimalapadoissa, pyydetään kaikki kutuvaelluksella olevat kalat merellä, tapetaan meritaimenet ja kuhat alamittaisina pienisilmäisillä verkoilla, eikä järjestetä kalavesillä valvontaa. Valitettavasti tämä aika alkaa olla ohi. Vaikka läpimurtoa ei tulisi minun elinaikanani, niin viimeistään se tulee seuraavan sukupolven aika.

Myllylä tietoisesti asettelee vastakkain nillittäjät ja ammattikalastajat. Markun mielestä nillittäjät vihaavat ammattikalastajia. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, sillä ovathan meistä monet

kotimaisen kalan suurkuluttajia. Monilla palstan jäsenillä on myös yhteistyötä modernin ajattelutavan omaavien ammattikalastajien kanssa. Verkkokalastusvihan nillittäjät ovat imeneet jo äidinmaidossa. Tämäkään ei pidä paikkaansa, vaan verkkokalastuksesta on koitettu keskustella rakentavasti. Sen sijaan välikoon verkot pitäisi ehdottomasti saada pois. Verkkokoot 25-55 kokonaan pois. Ei ole mitään mieltä tappaa kaloja keskenkasvuisina rääpäleinä. Vielä 1960-luvulla verkkokalastus oli paljon säännöstellympää. Nyt voi myydä minkä kokoisia verkkoja vaan ja mainostaa niitä näyttävästi suurimmissa kalalehdissä. Verkkojen kokoihin on puuttunut myös RKTL raporteissaan. Lausuntojen mukaan verkkokokoja pitäisi kasvattaa. Kuitenkaan mitään ei tapahdu. Miksi ei Markku? Myös hoitokalastusta pidetään luonnollisesti peikkona, jos ne tukkivat vaelluskalojen nousuväylät. Tämä ei olisi mahdollista varmaankaan muissa Euroopan maissa. Tuhotaan kalakantoja ja maksetaan vielä siitä valtion toimesta (anteeksi nillitys). Katiskasta ja pitkästä siimasta on minullakin paljonkin tietoa. Tosin en tiedä miten pintasiima pitäisi nykyasetuksilla merkitä. Isorysistä ei paljoakaan, enemmän pystyrysien hiplauksesta. Kuitenkin sen tiedän, että isorysät ovat kovasti kehittyneet ja niitä haluttaisiin kalojen nousuväylille ja jokisuistoihin.

RKTL:n lopettamista ei mielestäni ole montaakaan kertaa ehdotettu. Sen sijaan toivon, että heidän sanomaan enemmänkin noudatettaisiin. Miksi tutkimuksia tehdään, jos niiden ehdotuksia ei noudateta?

Tuo väitöskirja on Markulta hyvä ehdotus. Haluaisin, että joku tekisi tutkimuksen urheilukalastuksesta pohjoismaissa. Onko niin, että maassamme on pohjoismaiden huonoimmin hoidetut kalavedet? Mikä on tärppiväli suurissa vesistöissämme ja kalojen keskikoko? Miten kalatiet on hoidettu Suomessa? Miten kalastuskorttivarat käytetään?

Sekään ei pidä paikkaansa, että olisimme kiinnostuneita vain lohikaloista. Särjistä on ollut usein keskustelua ruokakaloina. Kalafongauksen harrastajia on nillittäjissä todella runsaasti, joten tämäkään pointti ei oikein iske. Sen sijaan karpin iskemistä tuulausraudalla en pidä oikein nykyaikaisena kalastusmuotona. Paremmin iskee "Pop-up carp" kulttuuri.

Vielä loppuun kerron, että setäni oli puoliammattikalastaja Ruotsissa. Muistan kuinka jo 1960-luvulla ihailin kalastusasioissa Ruotsia. Siellä verkojen määrä oli säännöstelty, samoin verkon silmien koko ja verkon pituus. Silti saaliit ja niiden koko oli aivan toista jo tuolloin. Mielestäni Ruotsissa on tehty paljon enemmän kalakantojen eteen töitä. Valitettavasti Markku tämä mielipide ei ole vieläkään muuttunut. Olen varmaankin syntynyt nillittäjäksi.

Kuitenkin Markun on muistettava, että nillittäjien kalastuskorttivaroilla maksetaan Kalatalouden Keskusliitonkin palkat ja pyöritetään heidänkin lehtiä. Tämänkin on tietysti nillitystä, mutta kuitenkin. Uskon, etteivät kaikki Kalatalouden keskusliiton työntekijät yhdy mielipiteisiisi Markku. Maailma muuttuu kovaa vauhtia ja niin myös kalastus. Onneksi.

Kuva:

Suurisilmäiset verkot antavat kaloille mahdollisuuden kasvaa isoiksi.