Vesivoima

Viime päivinä on käyty taas keskustelua vesivoimasta mikä on hyvä asia. Ensin Jasper Pääkkönen toi uusia ajatuksiaan televisiossa esille ja sen jälkeen Eija Kirjavainen puolusteli Maa- ja Metsätalousministeriön teesejä. Hetkellisesti tunsin sydämessäni pientä sympatiaa Kirjavaista kohtaan. Kertoihan hän, että monia siirtymäkausia on meneillä. Kalatiestrategia on uudistettu, kipupisteet tunnistettu ja muutos käynnissä. Hyviä ja kannatettavia asioita. Toisaalta, olisiko mitään tapahtunut, jos Jasper Pääkkönen ja muut henkilöt eivät olisi pitäneet asiaa mediassa esillä. Kun katsoo voimalapatojen rakennusvuosia, niin aikaa on ollut runsaasti suunnitella kalateitä. Suunnittelu ei pelkästään riitä, vaan hankkeet pitää myös toteuttaa. Mitä voimalayhtiöt ovat luvanneet patoja rakennettaessa se kannattaa myös tarkistaa asiakirjoista. Kannattaa muistaa, että monissa vesivoimaloissa myös valtio ja kaupungit ovat suurimpia osakkaita.

Ahvenkoski                          1933

Harjavalta                           1939

Kolsi                                    1945/1949

Maalismaa                           1967

Montta                                1955

Ossauskoski                        1965

Palokki                                1961

Puntarikoski                        1951

Pyhäkoski                            1949/1951

Raasakka                            1970

Tainionkoski                        1929/1949/1950

Tammerkoski                      1932

Viime viikkoina on puhuttu myös Karjaanjoen vesistöalueesta. Hyvä näin, sillä vesistöllä on paljon potentiaalia. Patoja Åminnefors, Billnäs, Peltokoski, Mustionkoski ja Nahkionkoski. Jos toimivat portaat rakennetaan pääsisi vaelluskalat nousemaan Karkkilaan asti. Myös jokihelmisimpukka ja vuollejokisimpukka pääsisi lisääntymään. Kannatan ajatusta en vielä tiedä onko järkevään, että hankkeen maksumiehiksi tulisivat Ekosähkön ostajat. Tuntuu vain, että raha siirtyisi köyhän taskusta rikkaiden taskuun. Tietysti sekään ei aina ole huono asia, jos tavoitteet saavutetaan. Pitää miettiä syvällisesti asiaa.

Karjanjolla on kaksi huonoa puolta. Merellä jokisuulla on kuulemma aina syksyisin todella tiheä verkkoviidakko. Siellä ei taida olla tietoakaan kalojen nousuvälistä. Toinen huono asia on se, että

peltojen suojakaistaleita ei monessa paikassa ole. Aina sateiden jälkeen joki muuttuu hernerokaksi, kuten viime syksynä. Keväällä vesi oli kirkkaampaa. Nämäkin asiat pitää saattaa kuntoon, ennen mahdollisia kalaportaita. Tosin veden laatua voi aina parantaa. Siitä hyötyisi koko Itämeri. Kuitenkin se on varmaa, että Karjaanjoen vesistöalueilla on suurta potentiaalia vaelluskalojen lisääntymisessä. Lohikalojen virtapaikkoja ja poikastuotantoon soveltuvia puroja on  runsaasti . Niistä vaelluskalat pitävät.