Kööpenhamina 21-22.1.2012

Vietimme viihtyisän viikonlopun Jaanan kanssa iloisessa Köpiksessä. Lentokentältä keskustaan matka sujui kivuttomasti, nopeasti ja kätevästi. Kiertelimme kaupungilla aamun ensitunteina ja haistelimme paikallista elämää. Köpis tuntui heti kodikkaalta ja pääsimme mukavaan fiilikseen.

Aamiaista söimme pienessä leipomon kahvilassa. Vaikka viime vuosina leipäkulttuuri on mennyt aimo askelin eteenpäin, Suomesta puuttuu vielä jotakin. Tanskassa joka kadulla tuntui olevan ainakin yksi leipomo. Leipomossa, jossa söimme aamupalan, ostoksia teki myös kaksi pikkutyttöä.

Tytöillä oli lista ostettavista ja maksu suoritettiin vanhempien Visa-kortilla. Mikä lienee siihen, ettei meillä ole enempää leipomoita. Verotus, liikehuoneistojen korkeat vuokrat, leipomoiden työlainsäädäntö, vai mikä? Pelkästään siihen en usko, että suomalaisilla olisi niin huono makuaisti.

Ei suomalaisten makujen kieli voi olla niin puutteellinen, ettei erottaisi makueroja muovipussileivän ja vastaleivotun leivän välillä. Kahvilat ja muut ruokapaikat osoittivat kiitettävästi uskollisuutta kuningasperheelle. Lähes joka paikassa oli kuvia kuningattaresta!

Aamiaisen jälkeen porhalsimme Toulouse Lautrecin näyttelyyn. Kuulin korvissani tanssin töminän Punaisen myllyn lattialla. Näin silmissäni Degas'n, Renoirin, Valadonin, Utrillon, Goghin, Joyantin, Cadieuxin, La Gouluen, Bruantin, Avrilin ja monen muun läheisesti Lautrecin elämään kuuluneen henkilön. Kuulin korvissani kuinka bordellin sänky kitisi ja kuinka musiikki soi Montmartren sivukaduilla. Nautin, nautin, nautin... Kuinka aidosti Lautrec kuvasi arkielämää. Et saanut ehkä rakkautta, mutta kuitenkin Lautrec elit vahvasti ja käytit kynääsi mestarillisesti! Näyttelyssä näin lähes kaikki Lautrecin parhaat työt. Sirkus ja bordellisarjaan olisin kaivannut muutamia töitä ja tietysti Suzanne Valadonin krapulaista aamua. Kuitenkin näyttely oli kokonaisuudessaan kaiken vaivan arvoinen. Onneksi menimme paikalle heti ensimmäisenä tunteina. Pois lähtiessämme tungos oli melkoinen.

Näyttelyn lisäksi pääsin nauttimaan eurooppalaisten huipputaitelijoiden töistä museon perusnäyttelyssä. Derain, Picasso, Matisse, Kees van Dongen, Friesz, Modigliani ja Laurens

humalluttivat minut.

Vesisateessa lähdimme etsimään hotelliamme. Laukut sisään ja ulos kadulle. Hirveä myrsky vei sateenvarjomme ja löysimme itsemme Tivoli ravintolasta hotellimme vierestä. Eloisa paikka, jossa puheensorina ja laulu nostivat kattoa ylemmäksi. Viereisessä pöydässä kumosivat tiiviisti snapseja.

Me tyydyimme perinteisiin tanskalaisiin voileipiin. Yksinkertaista, mutta tosi hyvää.

Ruuan jälkeen Jaana lähti kaupungille ja minä lähdin vieressä sijainneeseen Kansallismuseoon. Yleensä en ahnehdi kahta museota päivässä, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Tällä kertaa riski kannatti. Käsitin miten paljon Tanskasta on löydetty enemmän maalöytöjä, kuin Suomesta. Ero oli mykistävä. Kultaesineitä taisi olla jopa enemmän, kuin British Museumissa. Kaikki ei kuitenkaan ollut kullan kiiltoa ja viikinki-esineitä. Kolmannessa kerroksessa oli tunnelmallinen huone nukketaloja ja leluja. Myös liikehuoneistojen interiöörejä ja kassakoneita oli tallennettu. Onko Suomessa tallennettu partureita, autokorjaamoita, baareja, turkisliikkeitä, hattukauppoja ja nappikauppoja? Ulos lähtiessäni mietin onko meillä tehty kaikki suomalaisen kulttuurin taltioimiseksi tuleville sukupolville? Siihen on varmasti helppo vastata! Meidän museoiden pitäisi löytää omat vahvuutemme. Miksi tuoda ulkomaisia museoita, jos omille museoillemme ei luoda tarpeeksi hyviä olosuhteita!

Illalla kaiken sahaamisen ja kiertelyn jälkeen jalat olivat vain raihnaisia nippusiteitä. Menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan. Ruoka oli niin surkeata, että laskimme siitä leikkiä. Jopa yleensä hillitty Jaana kiljahti, kun maistoi kanaa! Valitimme ruuasta, mutta se ei tarjoilijaa paljon heilauttanut. Sen sijaan kiitos unohtui, kun huomasi ettei tippejä herunut. Hotellille matkatessamme huomasimme, että kaupunki on iltaisin  lähes täysi pimeä. Jopa pääkadut. Ei olisi mielenkään tullut lähteä harhailemaan sivukaduille. Hotellilla jatkoimme illan ruualle naureskelua, joka sai melkein tragikoomisia piirteitä. Aamulla otimme aamiaisen varman päälle ja nautimme sen idyllisessä aamiaispaikassa. Makoisa ja esteettisesti kaunis annos.

Päivällä kävimme vielä yhdessä museossa ja jatkoimme matkaa taas kohti lumista Helsinkiä. Ehdimme illaksi vielä jännittämään vaaleja ja jännäksihän ne menivätkin!

Suosittelin matkaa iloiseen ja persoonalliseen Kööpenhaminaan! Loistavia museoita, persoonallisia liikkeitä, tunnelmaa ja rentoa meininkiä. Yksilöllisyys on vielä paremmin voimissaan tässä viihtyisässä kaupungissa, kuin Helsingissä. Toivottavasti näemme pian!

Lisää valokuvia "Valokuvat/museot"