Yuup!

Reality-sarja Huutokaupan metsästäjät (Storage Wars) esiintyjä Dave Hester vei tuotantoyhtiön oikeuteen saatuaan potkut ohjelmasta. Hän oli arvostellut sitä, että ohjelman tuottajat olivat piilottaneet etukäteen varastoihin tavaraa.

Kaikki ohjelmaa seuranneet katsojat ovat tiennet jo tämän aikaisemminkin. Ainakin ne jotka ovat olleet vanhan tavaran kanssa enemmän tekemisissä. Ohjelmassa on liian helposti löytynyt keräilytavaraa. Vaikka Yhdysvalloissa on keräilytavaraa satakertaisesti Suomeen verrattuna, ei sieltäkään kaikkea ihan noin helposti löydä. Toisaalta aivan huippukohteita ei ole myöskään löytynyt. Harvemmin tietysti ne varastoissa ovatkaan.

Sinänsä Dave Hester oli sarjan valovoimaisin huutaja. Hänen ärsyttävä Yuup huutonsa kuului usein viimeisenä. Hän oli myös parhaiten organisoinut tavaran purun ja tavaran siirron varastoon.

Sarjaa voi vieläkin katsoa, vaikka kaikkien aikojen nopein uusintatahti harmittaakin sarjassa. Melkein kaikki jaksot on tullut nähtyä varmaan viiteen kertaan.

On mielenkiintoisia katsoa keräilyesineistä ja sisustusesineistä kertovia sarjoja. Niitä pyörii nyt aika monta kanavilla. Amerikan suurimmat keräilijät, Cash Cowboys ja Panttilainaamo ovat kuitenkin todella mielenkiintoista katsottavaa. Voittaa helposti Ylen draamatuotannot moneen kertaan. Varmasti aika edullisiakin sarjoja hankkia.

Vaikka osa sarjoista olisi lavastettuja ei se haittaa katsojaa. Sarjoista oppii tosi paljon vanhoista tavaroista. Samalla suomalaiset oppivat arvostamaan myös ostajia. Suomessa ostaminen on vielä ryppyotsaista. Osta kaikki tavarat tai et saa mitään. Yhdysvalloissa monessa paikassa on niin paljon tavaraa, että kaikkien tavaroiden purkaminen kestäisi muutaman vuoden. Suomessa on niin vähän tavaraa, ettei tavarasta ole vielä oikein opittu tekemään kauppaa. Myyminen ja ostaminen ei ole hauskaa. Nämä ohjelmat voivat olla avaus helpoimmille kaupoille. Tai sitten kaikki tulee vieläkin vaikeammaksi.

Muistan hyvin ensimmäisen huutokauppani Yhdysvalloissa. Tavaraa oli niin paljon, että meinasin aluksi oksentaa pelkästä tavara määrästä. Oli vaikea ymmärtää, että tavaraa oli tarjolla enemmän yhdessä paikassa, kuin mitä olin nähnyt koskaan Suomessa. Tosin siellä sitä ammattitaitoa tarvittiin vieläkin enemmän, kun kaikki helmet piti seuloa tavarakaaoksesta. Huvittavinta oli se miten vedin hotellin plyysimattoja pitkin tavaralaatikoita, kun en jaksanut kantaa niitä hotelliin.

Vieläkin naurattaa hotellivieraiden ilmeet. Hupinsa se on kullakin.