Linnanjuhlat

Kyllä oli taas mukavaa katsoa kotisohvalta Linnan juhlia. Evästä oli varattu mukavasti ja joukkoa oli aika paljon meidän pöydän ympärillä. Arvosteluilta ei tälläkään kerralla vältytty. Mikä oli sävähdyttävien asia. Sitä voi jokainen miettiä.

Kuka oli mielestäni illan kuningatar? Mielestäni se oli Aira Samulin. Ei varmasti suosituimpien äänestyslistojen kärjessä. Kuitenkin se energia, joka hänestä huokuu on uskomaton. Hän näytti taas, että ihminen on sen ikäinen, mitä hän haluaa olla. Pukukin oli hieno ja hän osasi kantaa sen.

Myös illan emäntä pysyi hienosti uskollisena tyylilleen, eikä onneksi halunnut muuttaa tyyliään valtavirtaan sopivaksi. Pisteet siitä.

Minä en pidä yleensä kermakakkumekoista ja muista pinnallisista hörhelöistä. Naisia taas arvostellaan, mutta moni mieskansanedustaja veti flobit pukeutumisellaan. He eivät saa arvostelua, vaikka tekevät niin vuodesta toiseen. He pukeutuvat huonommin, kuin Ankkadynastian punaniskat. Kuitenkin he edustavat meitä suomalaisia ulkomailla edustustilaisuuksissa. Aiheeseen olisi syytä puuttua raskaalla kädellä. Tänä vuonna myös yllättävän moni vieras astui laahusten päälle. Tämä on sikäli inhimillistä, että laahuksien pituuksia on todella vaikea arvioida. En tiedä tarvittiinko jonkun daamin pukuun nitojaa näissä juhlissa?

Ketkä sitten nostivat tasoaan juhlissa? Mielestäni tasoaan normaalista olivat eniten nostaneet Mari Kiviniemi ja Osmo Soinivaara. Mari Kiviniemen tukka oli laitettu hienosti ja meikkaus oli todella onnistunut. Häntä ei meinannut tuntea. Osmo Soinivaara näytti mieheltä frakissaan, koska hänellä ei ollut päällä normaalia kauhtunutta Mari-paitaansa.

Linnanjuhlat ovat hyvää viihdettä itsenäisyyspäivänä, kunhan emme unohda koskaan, mitä veteraanit ja lotat saivat meille aikaan. Heille kuuluu kuitenkin aina suurin kunnia Suomen itsenäisyydestä.