Ystävä

Vähän yli viikko sitten sain viestin, että tärkeä nuoruuden ystävä oli lähtenyt pois korkeimpiin pilvilinnoihin. Kyllähän sitä ystävän poismeno aina pysäyttää aika tavalla. Sitää miettii oman elämän oikeutusta ja yleensä elämän ihmeellisyyttä. Pitäisi osata elää silloin, kun siihen on mahdollisuus. 

Oli silloin juuri kuvaamassa, kun Jaana soitti että oli kuullut surullisen uutisen. Onneksi pahin tunnekuoho meni ohitse, kun sai valokuvata mallin kanssa pitkin Helsingin katuja. Muistelin meidän yhteistä matkaa nuoruudessa. Ekan kerrant tapasimme eräänä vappuaattona. Monta keppostakin ehdittiin yhdessä tehdä. Tehtiin kaveriporukassa myös kolme matkaa Europpaan. Joka matkalla oli eri auto. Käytiin Etelä-Ranskassa ja Andorassakin asti. Monta kalareissuakin tehtiin yhdessä ja joitakin tyttöjäkin yritettiin yhdessä naurattaa. Iltaisi tappelimme viimeisistä lätkä ja hedelmäkarkeista yhdessä kaveriporukassa. 

Meidän yhteinen tarina loppui hyvin letkeään sutkautukseen, kun viimeksi puhuimme puhelimessa. Hyvää taivasmatkaa Timolle.