Eränkävijä

Eränkävijä tuli painosta tällä viikolla. Kannessa komeili sykähdyttävä luku 60-vuotta.

Ajatella, että eränkävijä on vielä vanhempi, kuin agentti 007. Eränkävijän tarinoissa seikkailee vain aito ränsistynyt mies, josta hokkus pokkus temput ja kauneusleikkaukset ovat kaukana.

Sitä huomaa itsekin vanhenneensa, sillä olenhan minäkin lukenut Eränkävijää jo 50-vuotta. Tosin alussa katselin vain kuvia ennen kuin opin lukemaa. Monet ovat ne muistot, jollin luin Eränkävijää mökillä. Katselin kuvia ja haaveilin kaukaisista erämaista ja kalapaikoista. Sinänsä on hullua, että kalamies haluaa aina kauaksi, edes vastarannalle. Läheltä löytyy varmasti yhtä hyviä paikkoja. Ainakin vastarannalla asuvien mielestä.

Eränkävijä kuvaa mielestäni parhaiten suomalaista eräkulttuuria. Laaja-alaisesti ja

monimuotoisesti. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Monista tarinoista ja valokuvista on muotoutunut pään poimujen sisällä itselle ainaisia klassikoita. Asioita jotka herättävät aina tunteita, eikä edes ikä muuta niitä mihinkään suuntaan.

Luonnossa, siellä on rauha sisälläni.