Eduskunta

Eduskunnasta kuuluu kummia. Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on aiheuttanut otsikoita viime päivinä. Hänen historiansa tuntien se ei mitenkään yllätä. Se kuitenkin yllätti viime kesänä, että hänestä tehtiin puolueensa varapuheenjohtja. Tavallaan palkittiin hänen aikaisemmat ylevät tekonsa. Teuvo on sellainen hyvä jätkä, sopivan rento. Ilmiö on sama, monessa yhdistyksessä. Valitaan hallitukseen se, kuka on tehnyt seuran eteen vähiten töitä. Olin Teuvon valinnasta kesällä tosi ihmeissäni, että valitaan johtajistoon mies, joka ei ole varmasti penaalin terävin kynä. Eipä tietysti puheenjohtajakaan ole mikään empatian suurin lähetti tässä maassa. Silti kaikkea ei voi persuissakaan tuomita, sillä heiltäkin löytyy kyllä joukosta hyviäkin asioita pienen ihmisen puolesta. Niitäkin tarvitaan, kuten eilinen päivä taas osoitti. Leipäjonojen avustuksista leikattiin tylysti rahaa. Uskomatonta ja vieläpä joulua ennen jolloin omantunnon pitäisi kilkattaa kuuluvasti. Olisikohan aikaa otta esille Dickensin-kirja "saiturin joulu". Kuten aikaisemmin olen huomannut, ei mikää puolue ole kiinnostunut sosiaalipuolen arjen asioista ihan kypällä. Se on vain silmänlumetta,     

Hakkaraisella on tietysti joulupyhinä syvällinen paikka miettiä, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Hakkarainen on luvannut jo niin monta kertaa kieltäytyä viinasta. Miten kuitenkin on käynyt Linnan juhlissa ja eduskunnan valiokuntamatkoilla? Mitä kaikkea muuta on tapahtunut, mistä me emme tiedä yhtään mitään? Meidän pitää osoittaa, että olemme edes vähän kehittyneet chauvet´nin luola-ajoista, jolloin mies repi naisia hiuksista ja kouri mielipuolisesti mistä halusi. Naisilla ja miehillä pitää eduskunnassa olla ahdisteluvapaa työilmapiiri. Tämän luulisi jo Teuvonkin vähitellen ymmärtävän. Kansan pitäisi ymmärtää, ettei Teuvo ole se tämän maan suurin sankari, vaan ihan yksinkertainen reppana.

Taulu: Andy Warhol