Pätäköitä

Maalasin eilen pitkästä aikaa muutaman pätäkän. Olipa rentouttavaa. Sielu lepäsi ja tuntui aivan kuin olisi ollut lomalla. Suosittelen jokaiselle maalaamista rentouttavana terapiamuotona. Tuherruksiahan niistä tuli, varsinkin kun aiheena olivat Givernyn vesililjat. Kuitenkin koin suurta elämisen riemua.

Tauolla soitin pohjoiseen. Kuulin puhelimessa, kuinka airon lapa laskeutui veden pyörteisiin ja vesi liplatti.

Harry siellä souti joulukalaa itselleen. Oli saanut viikolla yli 3 kg kirkaan taimenen. Samaan itse tehtyyn vaappuun oli taas möyräyttänyt.

Talvikin tuli Espooseen juuri sopivasti jouluksi. Maa on aivan valkoisena ja puut sopivan huuruisia. Ilmassa leijailee sumu. Kaikki näyttää olevan valmiina juhlaan.