Puhetta

Puhetta on riittänyt Turun puukotusten jälkeen. Hyvä niin, sillä puhumattomuus olisi pahinta mitä voisi olla. Ylilyönteihinkin on moni syyllistynyt. Ensimmäiset pari päivää terroritekojen jälkeen olivat pahimpia. Moni meni henkilökohtaisuuksiin, mikä on huono asia. Mikää ei ole enää pyhää.  Kuitenkin viime päivät ovat olleet jo maltillisempia. Minulla on Facessa kavereina äärivasemmistolaisia ja äärioikeistolaisia. Heitä on todella vaikea määritellä milloin he jo rajan väärällä puolella. Tavallaan he ovat kaikista lähimpänä toisiaan ja tavalliset ihmiset ovat siinä välissä. Joitakin olen poistanut kavereistani ja muutamia pitäisi poitaa. Kuitenkin näin näkee miten kansa Suomessa ajattelee. Tietää ainakin missä mennään ja mikään ei tule kovin yllätyksenä. Yllätys on se, että monet opettajat ottvat voimakkaasti kantaa jonkin asian puolesta. Eikö opettajien pitäsi olla aika neutraaleja. Nautitaan, kun päästään heittämään hiekkaa hiekkalaatikolla muiden päälle. Tarinan oikeudenmukaisuudella ei ole niin väliä. Miten kiusaaminen saadaan kouluista loppumaan, jos opettajatkin syyllistyvät siihen, vaikka vanhemmilla pitäisi olla ymmärrystä asiaan. Myös nykyisin vedotaan , joka asiassa perustuslakiin ja yritetään tehdä asiasta turhan vaikeaa. Suomeen pitäisi saada uusi tiedustelulaki nopeasti. Kuitenkin monet puolueet vastustavat sitä henkeen vereen. Miksi, eikö se paranna lainkuuliasten kansalaisten turvallisuutta. Kuka pelkää, jos elää lainkuuliaisesti. Asiasta lienee tulossa kova vääntö. Meidän pitää kuitenkin tehdä paljon asoita, jotta veriteot tulevaisuudessa Euroopassa ja Suomessa saataisiin loppumaan. Kaikki eivät varmasti lopu, mutta ainakin yritetään tehdä kaikki asian puolesta. Arki on tarpeeksi vaikeaa kansalaisille jo muutenkin. Pelolle ei saa antaa tilaa, mutta pelko voi olla myös viisauden alkukin. Pitää myös ymmärtää, että erilaiset ihmiset käsittelevät surua hyvin eri tavalla. On hyvä, että he osaavat käsitellä sitä omien tunteiden kautta.