Ovi

Se tunne, kun olet menossa museoon ja huomaat, että ovi on visusti kiinni. Pehana, sehän on maanantai. Kesällä ei muutenkaan ole oikein selvillä viikonpäivistä ja museoon pitäisi päästä joka päivä. Tuo maanantai alkaa olla jo aikamoinen jäänne menneisyydestä, josta on jo monissa museoissa luovuttu. Ehkä se on rauhoituspäivä, kuten Tenolla. Varasuunitelmakaan ei toiminut, sillä paikka olisi möös ollut suljettu ja oli vieläpä remontissa. Siten otettiin kolmas suunnitelma käytöön. Uuteen leffateatteriin Isossa Omenassa. Ennen näytöstä ihmettelimme pikaruokapaikkojen määrää. Oli monenlaista ruokaa laitettu listaan. Riittääkö kaikille tarpeeksi suita? Toivottavasti, ainakin ruokapaikkojen määrä moninkertaistui Espoossa. Enää ei tarvitse lähteä Hesaan syömään ainakaan pikaruokaa. Muutama uusi nimikin oli ravintoloiden joukossa. Yhdessä oli ainakin meksikolaista, joten pitää käydä puraisemassa. Hyvän meksikolaisen paikan soisi löytyvän. Leffa en nyt muista nimeä, oli aika puuduttava. Yleisökin sen tiesi, sillä meitä oli kaikkiaan viisi. Onneksi oli hyvät paripenkit ja syötävää oli tarpeeksi. Leffan takiakaan ei tarvitse enää Hesaan asti lähteä. Hei, hei Espoo alkaa pikku hiljaa kehittyä. Jo on korkea aikakin.

Kuvassa: Yksityiskohta Hannaleena Heiskan työstä Emmassa, silloin kun museo oli auki.