Eppu Normaali

Jaana yllätti ja pyysi lähtemään eilen elokuviin. Minä heikkona hetkenä suostuin lähtemään katsomaan Eppu Normaalia. Olihan se sellainen sekahedelmäsoppa. Kuitenkin helveitin hyvällä tavalla. Sellasta kuivaa ja hidasta mansesteri-huumoria. Todella hyvin kasattu ja leikattu ja varmaankin aikaakin käytetty. Se oli sellainen dokumentaarinen pläjäys suomirokin historiaan. Homma skulasi koska bändistä oli otettu niin paljon kuvia. Nostalgiset kuvat toimii ihan aina. Naisille ei oltu leffassaa annettu montaa sekuntia. Sitäkin enemmän äijämäistä läiskyttelyä. Ei tamperelaiset naisista ymmärrä. Siksi Mansessa on aina kova kilpailu miehistä. Tälläisistä rumemmistakin. Tota leffaa katsoessa pitää olla varmaankin vähän vanhempi. Ymmärtää tollasta tamperelaista hidastettua läppää. Aivan, kun yks Heikkilä olisi näytellyt tossa. Yksityiselämä oli jätetty leffan ulkopuolelle ja sitä kunnioittaa kovasti. Keikkaelämästä ja sen syväluotauksesta olisi kaivanuut lisää poweria. Kuitenkin olin erittäin tyytyväinen, kun tulin leffasta. Se oli erilainen leffa, mutta hyvällä manselaisella tavalla. Tampere ei koskaan petä.