13.12.2011

Kulttuuriministeriö on leikkaamassa museoiden määrärahoja, Miten tämä näkyy museoissa?

Lomautuksina, näyttelyiden vähenemisenä, kirjastotoiminnan supistamisena vai kansanomaisen tutkimustyön vähenemisenä? Vaiko kallistuvina oheispalveluina ja kiukuttelevina amanuensseina? Ehkä kaikkina edellä mainittuina. Miten paljon kansanomaista keruutyötä vielä tehdään. Tallennetaanko tietoa esineistä, ihmisistä ja arjen askareista? Vai lojuvatko kansanomaiset esineet vielä pihapiireissä, siirtolavoilla, ullakoilla ja vinteillä? Vai onko ne jo palasiksi murskattuina kierrätyskeskuksissa ja kaatopaikoilla?

Minkälainen esineen elinkaaren pitää olla, että se joskus pääsisi näyttelyyn? Vai miten usein museonäyttelyissä näkee ryijyjä, puukkoja, työkaluja ja kalastusvälineitä? Liian usein esineet makaavat kymmeniä vuosia varastoissa ennen niiden pääsyä näyttelyihin. Ainakaan Kulttuuriministeriön leikkaukset eivät paranna asiaa.

Mitä esineitä turistit haluaisivat nähdä Suomesta? Eivätkö he haluaisi nähdä kansanomaisia esineitä ja niiden ympärille rakennettua pohjoismaista mytologiaa. Miksi juuri nämä esineet pidetään kellareissa ja varastoissa?

Onneksi jossain ymmärretään kansanomaista Folklore tai Folk Art taidetta. Kaaveet ovat olleet jo vuosia Folk Art taiteen tiennäyttäjiä. Guyett & Schmidt, Inc. huutokauppa myi Elmer Crowellin morsiosorsa kaaveen 9.10.2011 hintaan 241,500 dollaria. Tuolla noteerauksella päästään kaikkien aikojen kaavelistalle sijaluvulle 27-28. Tuskin karpalonviljelijä Crowell tiesi töidensä olevan joskus näin haluttuja. Samassa huutokaupassa myytiin Henry Ellisonin joutsen hintaan 131,500. Elmer Crowell dominoi kaikkien aikojen kaaveiden Top 50 listaa. Aikamoisia hintoja kansantaiteesta siis maksetaan! Onko Suomessa varaa hyljeksiä kansantaidetta? Ainakin tähän asti on ollut varaa. Suomen Kulttuurirahasto kuulee, muttei näe mitään. Enemmän heitä kiinnostaa rajan takaiset kulttuuriprojektit. Olemme kuulemma sen velkaa heille!

Viime vuosina kansanomaisissa kalastusvälineissä ovat kärkiviisikko ottanut kaulaa muihin tekijöihin. Ei kuitenkaan niin paljoa, etteikö niitä vielä muut saisi kiinni. Kärjessä huutokaupoissa viime vuosina ovat olleet Laaksosen veljekset, Erkki Virolainen, erakko Toivo Pylväläinen, kanavanvartija Väinö Kivinen ja Jouko Niemivaara. Käsintehty ja käsinmaalattu voittaa tehdastekoiset. Ilmiö on aivan sama kaaveissa. Yhdysvalloissa Top 50 listalla kaaveissa on vain yksi tehdastekoinen tuote.

Kuinka moni museo meillä tietää edes oman paikkakuntansa tai muiden kaupunkien kansanomaisista tekijöistä? Nyt olisi aika herätä, vaikka kulttuuriministeriön koura veisikin osan toimintaedellytyksistä. Kansantaiteesta voi nousta todellisia nimiä kansainvälisille markkinoille. Ei pidä herätä vasta sitten, kun teokset ovat ulkomaiden museoissa!

Ei omakaan kansanomainen keruutyö ole parhaassa kuosissa. Raha ja aika ovat parhaita jarruttajia. Tahtoa sen sijaan on enemmän, kuin ajatusta. Onneksi silläkin pääsee jo pitkälle!

Kuva: Guyett&Schmidt