Elämää metsässä

Viikonloppuna huomasin jälleen kuinka hyvin viihdyin metsässä ja järvellä. Metsässä oli hauskaa käyskenellä, vaikka suppilovahveroita, ei oikein näkynyt. Tai ehkä muutama, muttei niin paljon että olisin alkanut niitä keräämään. Ihan eri paikoissa, kuin tavalliseti.

Olisi hienoa, jos saisi asua metsässä muutaman vuoden . Olla aivan askeettisissa olosuhteissa. Ilman sähköä. Katsoa, kuinka tuohi käpristyisi tulen voimasta, kuinka liekki läpättäisi öljylyhdyssä. Järvellä voisi käydä melkein vuoden jokaisena päivänä. Opetella suurten ahventen sielunelämää. Kuinka ärsyttäviä ne ovat tuolla järvellä. Ne riehaantuvat vain kesällä, kun korennot kuoriutuvat. Syövätkö ne yöllä, vai milloin. Ei ainakaan syksyisin.

Metsästä pitävän kannattaa lukea Henry Thoreaun kirja "Elämää metsässä". Se kertoo elämästä Walden-järven rannalla askeettisessa mökissä. Se ei ole vaikuttanut ajatuksiini, mutta vahvistanut omaa teoriaani. Luonnossa ihminen ei paljon tarvitse. Luonto on oma televisiokanava. Valon ja varjon leikkiä, sekä tuulen suunnan muuttumista. Vaatteet tulee olla kestävät, lämpimät ja kuivat. Kalat, marja, sienet, ehkä oma kasvimaa. Tarvitseeko onnellinen ihminen muuta.