Maja

Olisipa vieläkin olemassa maja. Siellä voisi käydä tuulettumassa ja lataamassa akkuja. Siirtää katseensa järven tyynellä pinnalle ja huokaista syvään. Antaa ajatusten soljua eteenpäin, kohti vastarannan laineilevia viljapeltoja. Katsoa, kuinka tiira syöksyy kohti veden pintaa napatakseen kirkkaan salakan vesien kaunottaren. Ei kiirettä mihinkään, ainakaan niin kauan kunnes ruokakello kumajaa. Kärpästen ja mehiläisten lentoradan mittailua ja suven suunnatonta ylistystä.

No hiukan realismia. Maja on varmasti lahonnut ja tuskin se kestäisi miehen tämän päivän painoakaan. Alapuolella oliva kivikko vain kolisisi. Kuitenkin maja oli joskus hyvä paikka ja sitä on mukava muistella.