Muistan

Elämme tiedostamatonta aikaa. Kukaan ei tiedä,mitä tuleman pitää. Kuka muuta väittää on todellinen näkijä. Työttömiä tulee joka päivä lisää. Valtionvelka vain kasvaa. Kaikki pääpuolueet ovat olleet olleet vallassa, mutta mikään ei vaihtamalla muutu. Vatulointi jatkuu ja velkakello raksuttaa äänekkäästi. Välittääkö kukaan vanhuksista ja sosiaalitoimesta? Koko ajan pitäisi sosiaalipuolen kiristää, mutta mistä kiristää, jos hinnat vain nousee. Ovatko vanhustentalot kohta vain taloja, missä on vain ovi. Pitääkää itse itsestänne huolta. Me emme teitä muista, emmekä välitä. Vaihtakaa omat vaippanne. Osa lähtee venepakolaiseksi Portugaliin. Halpa punkku, eikä verotusta. Siellä ei kuole veropakolainenkaan köyhyteen, eikä janoon. Sinirippulippu vain unohtui kotimaan puolitankoon. Entä nuorisotyöttömyys? Välittääkö siitä kukaan? Onko sanaa sanonut kukaan pitkään aikaan. Entä opiskelijat? Maahan juuri tullut saa enemmän tukea kuin he. Kohta loppuu sekin, kun velkaa ei enää saa. Pitäisikö olla huolissaan? Onko vanhuksilla yhtä paljon rahaa käytettäväksi kuukaudeksi. Lähteekö velkarahalla annettu raha pois maasta? Eikä se jää kotimaan kulutukseen. Saammeko lainarahalla lisää maahantulijoita? Viimeiset sotainvalidit elävät viimeisiä vuosia, onko heitä muistettu? Niin kukaan ei ota tästä ajasta selvää. Tulevaisuus on täynnä kysymyksiä.

Arvostan keskiviikona keskustassa sotainvalidien hyväksi työtä tehneitä.