Unia

Viime yönä tuli käytyä unissa Tenolla. Ei tullut nähtyä mitään hirveän oleellista. Kuitenkin taas aamulla tuli kaiho olo. Kunpa olisi ensi vuoden heinäkuu. No enää 10 kuukautta, joten pitkä on odottavan aika. Ehtiihän siinä taas miettiä varusteita ja haaveilla valon leikistä. Ihmeellisintä Tenolla on se valon muuttuminen jokilaaksossa. Miten nopeasti valo vaihtuu ja miten erilaiselta joki näyttää eri valaistusolosuhteissa. Aivan, kun impressionisti odottaa parasta maalaushetkeä valon muuttuessa. On yritettävä vangita valon leikki ja hyttysten tanssi. Välillä myös palelee ja välillä on kuuma. Kuitenkin aina pääsee mökille, jos alkaa liikaa väsyttää. Sen verran alkaa olla kokemusta, ettei souda itseään piippuun. Muuten loppuviikosta on aivan turhan väsynyt. Nuoret ne jaksaa vielä painaa. Ensin ne soutaa yön ja juo päivän. Kummasti niiltä alkaa loppuviikosta puhti kadota. Ei Durasel-pupu enää rummuta. Ei, alkaa kulku olla hidasta. Parempi, kun juo vaan noita sokerillisia kevyt juomia ja lämmittää makkaraa. Eikä hötkyileminen auta. Se annetaan mikä annetaan, siinä ei lätistelyt auta.

Kuvassa etualalla meidän vuokravene. Toivottavasti saadaan sama myös ensi vuonna. Mukava on sillä virtaa lasketella ja luikauttaa laulu oma.