Huutoa

Toissapäivänä tapahtui paljon taidemaailmassa. Munchin huuto myytiin 129 miljoonalla dollarilla New Yorkissa. Huutoa on myös saattanut kuulu Katajanokan sillalta, kun kaupunginjohtaja

Pajunen on purkanut tuntojaan kaatuneesta Guggenheim hankkeesta performanssi esityksellä.   

Minulla ei varsinaisesti ollut asiaan kantaa, sillä en tiennyt projektista tarpeeksi. En oikein tiennyt mitä kokoelmia tarkalleen museon piti esitellä. Sen sijaan projektia oli mielenkiintoista seurata sivusta päin. Suren vain menetettyjä selvitysrahoja. Sillä rahalla olisi saanut ainakin yhden hienon museon Suomeen.

Eilen sain päätöksen yhden oman projektini. Nippu paperia lähti oikolukuun. Piti pitää pois mielestä hyvänolon tunne ja alkaa keskittyä seuraavaan projektiin.

Sain eilen postia Guyette Schmidt & Deeterilta. He ovat keskittyneet kaaveisiin ja houkutuskaloihin. Heidän huutokaupassa myytiin Charles Perdewin sinisorsa hintaan 181.000 ja

John Englishin isopunasotka hintaan 115.000. Kaikista mieluisinta oli minulle houkutuskala tekijä Oscar Petersonin peltopyy plaguen (puureliefi) hinnan nouseminen tekijän uuteen ennätykseen 123.250.-. Työ oli todella omaperäinen, muttei mitenkään ylivoimainen tekniikaltaan. Kuitenkin tekijällä oli selvä oma tyyli, jota arvostan eniten käsityöläisissä. Hänhän asui alueella missä asui myös paljon suomalaisia siirtolaisia. Hän loi tyylin mitä muut myöhemmin matkivat.

Huutokauppatalo on tehnyt jo vuodesta 1984 loistavaa työtä "Folklore" taiteen puolesta. Tehdastekoiset tuotteet eivät pääse näin korkeisiin hintoihin. Se mitä arvostan tässä huutokauppatalossa, on se että huutokaupasta löytyy kaikille ostajille jotakin. Aina 650 kohteen joukossa on huokeitakin löytöjä. Kaikki eivät voi aloittaa huipulta. Joten muutamalla sadallakin saa hyviä töitä.

Heidän huutokauppaluettelot on rakennettu asiantuntemuksella, tunteella ja luotettavuudella.

Huutokauppa on parasta mitä "Folk art" taide voi tarjota. Tasosta kertoo myös se, että 45 tuotetta ylitti 10.000,- dollarin rajapyykin. Huutajia oli uskomaton määrä eli 649.

Olisiko meilläkin syytä suhtautua täällä Suomessa kansantaiteeseen vähän eritavalla. Meillä museoissa esitellään venäläisiä tavaroita. "Lelun lumo" näyttelyssä loukkasi se, että opas pysähtyi kolme kertaa venäläisten kuluneitten massatuotteiden kohdalla. Meillä eletään vieläkin Venäjä

syndroomaa. Eikö riitä, että sotakorvaukset on maksettu ja paskaputket rakennettu. Kiitokseksi

tutkijat viedään tyrmään säilytykseen. Venäjätäkin löytyisi loistavia esineitä, ei silti sieltäkään kaikkea kuraa kannata Suomessa esitellä. Ainakaan jos omaa kulttuuria ei ymmärretä pätkän vertaa. Olisiko meidänkin aika tutkia omia juuriamme. Ihan ensimmäiseksi nämä esineet tulisi edes pelastaa talteen, etteivät ne häviä kaatopaikoille. Suurin osa on jo tuhottu, mutta jotain voisi vielä yrittää pelastaa. Museokenttää voisi ravistella oikein kunnolla. Siinä olisi Jussi Pajuselle ja Paavo Arhinmäelle yhteistä työsarkaa pitkäksi aikaa.