Patsaspuisto

Melkein viikko jo vierähtänyt käynnistä Veijo Rönkkösen patsaspuistossa Parikkalassa. Vieläkin asia hämmentää ja mietityyttää. Pidän siitä, että joku taiteilija on heittäytynyt ja tehnyt elämäntyänä todella kokonaisvaltaisen taideteoksen. Varmaankin taiteilija on saanut paljon ivaakin elinaikanaan. Hämmennystä on aiheuttanut varmaankin se, että arvostelijat ovat käynneet tallustelemassa taitelijan kotitontilla. Kuitenkin tuollainen taiteilija on onni omalle paikkakunnalle. Tuskin rajan tuntumassa olevaa Parikkalaa tunnettaisi niin laajasti ilman Rönkköstä.

Sementi ei ole varmaankaan kovin helppo elementti muotolilla. Kyllähän tauluun saa ilmettä ja tunnetta. Koita tehdä sama sementistä. Ei varmaankaan kovin helppoa. Siihen nähden, että teokset ovat ulkona läpi vuoden, ovat ne hyvässä kunnossa. Miten se Juice sanoikaan " tulin läpi tuulen ja tuiskun, nähdäkseni sinun puuterihuiskun". Patsaiden paikat ovat äärettömän hyvin mietittyjä. Jokaisella patsaalla on oma tehtävä. Vaikka niitä on suhteellisen pienessä tilassa paljon, niin ne ovat hyvässä järjestyksessä.