Vanhat lohiperhot

Pitää tunnustaa, että pidän vanhoista lohiperhoista. Sidon kuitenkin valitettavasti myös itse uudempia tussukoitakin. Kuitenkin vanhoissa lohiperhoissa on monia erinomaisia ominaisuuksia. Niissä on selvästi enemmän suomalaisia malleja. Malleja on uskallettu myös luoda itse huomattavasti enemmän. Nykykyisin suurin osa on sidottu englantilaisten ja ruotsalaisten mallien mukaan. Runkosilkeissä oli aikaisemmin enemmän valikoimaa. Ruskean eri sävyjä ja murrettuja sävyjä. Myös tinselivalikoima oli oli huomattavasti monipuolisempi. Lohiperhojen karva oli selvästi suorempaa. Nykyisin moni karva on valmiiksi sykkyräistä. Amhearst fasaania ja tavallista fasaania käytettiin paljon enemmän. Kalkkunassa oli enemmän värisävyjä. Häkilöitä osattiin käyttää monipuolisemmin. Monessa lohiperhossa kurkkuhäkilässä oli useampi väri. Sininen ja oranssi yhdessä oli usein käytetty vaihtoehto. Myös värivalikoima oli häkilöissä huomattavasti laajempi. Häkilöitä värjättiin myös runsaasti itse, jolloin saatiin haluttuja värisävyjä. Värjäysnapeissa oli vähemmän valikoimaa tuolloin, mutta tulosta kuitenkin syntyi.

Tuossa muutama syy miksi arvostan vanhoja lohiperhoja. Niiden rakennetta on mielenkiintoista tutkia.