Alzheimer

Eilen oli jännittävä päivä. Facebook kaverini ilmoitti, että hänen äitinsä oli kadonnut sunnuntaina. Asia kosketti minua kolmella tavalla. Ensinnäkin se, että tunsin Alzheimer tautia potevan pojan. Toiseksi se, että hänen äitinsä katosi vielä äitienpäivänä. Mietin miltä minusta olisi tuntuntunut jos edesmennyt äitini olisi kadonnut äitienpäivänä. Kolmanneksi se, miten usein viime aikoina on kadonnut joku henkilö. Muistan hyvin kuinka vaimoni Jaanan äiti katosi ensimmäistä kertaa. Käveli Länsiväylää pitkin. Silloin tietää, ettei henkilö voi asua enää yksin kotona, eikä palvelutalossakaan. Siitä alkaakin useamman vuoden raskas prosessi ennen kuin henkilö pääsee lopulliseen sijoituspaikkaan. Se on raskasta aikaa, kun pitää hoitaa omat työt ja vielä koittaa saada rakastamansa henkilö oikeaan hoitopaikkaan. Raskainta ovat välisijoituspaikat. Ne eivät ole kovin inhimillisiä. Onneksi lopulta tuntuu, että kaikki on hyvin.

Riippuu tietysti paljon siitä missä vaiheessa Alzheimer henkilöllä on ja minkä ikäinen hän on. Jos henkilö on iäkäs, niin tauti ei välttämättä ehdi edetä niin nopeasti. Jos henkilö on hyvin nuori niin tilanne on paljon pahempi. Tilanne pahenee senkin takia, että henkilö laitetaan usein ryhmään, jos muut ovat 70-80 vuotiaita. Siinä ryhmässä nuorella ei varmasti ole helppoa olla.

Halusimme tai emme, niin Alzheimerin tautia potevien määrä kasvaa tulevina vuosina vinhaa vauhtia. Toivottavasti hoito pysyy taudin etenemisen tahdissa. Toivottovasti kaikille riittää hoitopaikkoja ja viriketoimintaa. Tauti on myös erittäin raskas puolisolle tai perheen jäsenille. Myös heidän hyvinvoinnista ja jaksamisesta pitää huolehtia.

Hämmästyttävintä Alzheimerissa minulle on ollut se, mitä Alzheimer potilaat muistavat ja mitä eivät. Jotkut voivat luetella tarkkoja historiallisia tapahtumia. Kuitenkin samalla jonkun tutunkin paikan löytäminen on mahdotonta, vaikka se olisi aivan lähellä.

Hollannissa on suljettu kylä kaikilla palveluilla, joissa Alzheimeriin sairastuneet asuvat omissa kodeissaan. Näissä kylissä on myös kauppoja ja muita virikkeitä, jolloin potilaille on ollut riittävästi tekemistä. Tälläistä on nyt suunniteltu onneksi myös Suomeen. Hollannissa on myös päästy myös hyviin tuloksiin paikoissa, joissa vanhuksia ovat hoitaneet nuoret. He ovat saaneet ilmaisen asunnon apuaan vastaan. Projekteista on saatu erittäin hyviä kokemuksia niin potilaille, kuin heitä hoitaneille.

Onneksi eilinen katoaminen päättyi onnellisesti. Kaverin äiti löytyi Tampereelta ja kuljetettiin myöhemmin hoitoon Helsinkiin.

Saamme tulevinakin vuosina lukea paljon kadonneista. Pelkästään Helsingissä tulee 1300 uutta diagnoosia vuosittain. Vieläkin enemmän tulisi, ellei monille annettaisiin aluksi väärää diagnoosia. Sairaus tulee varmasti koskettamaan meitä jokaista. Lähes jokaisen suvussa tulee olemaan henkilö joka tulevaisuudessa sairastaa tautia. Siinä mietittävää meille kaikille ja Sote-uudistuksen tekijöille.

Kuva William.