Toivoa

Ilmassa on toivoa. On kevät ja kaikki kalareissut vielä edessäpäin. Katson ulos ikkunasta, kaiho on suuri. Siellä jossain on erämaa, vesi ja vapaus. Vielä pitäisi pari viikkoa nostaa työtahtia. Sitten suuri vapaus ja pöllölän maa.

Taas eilen hypistelin kalavehkeitä. Laitoin Spearheadeja riviin ja mietin syntyjä syviä. Mietin mitkä perhot sopisivat vieheiden kanssa. Koitan ottaa mukaan vain tuttuja ja turvallisia merkkejä. Ei kauheata sekamelskaa. Perhokarvat kulkevat sitten matkalla mukana. Voi pyörittää vielä joitakin perhoja joen varrella. Yleensä jotain karvaa aina puuttuu. Silloin pitää vain soveltaa. Joskus onnistuu, joskus taas ei. Pääasia, että on valoa, vettä, koivikon suhinaa ja kosken kuohuja. Siellä tehdään uusia ihmisiä. Onneksi kaikki on vielä edessäpäin, ei tarvitse vanhoja muistella. Kevät pauhaa väkevästi rinnassani.