1.12.2011

Neea ja Ari muuttivat eilen uuteen kotiin. Kaikki oli uutta ja kiiltävää. Puuta oli käytetty aistikkaasti. Hienot ulkoilualueet ovat aivan asunnon vieressä. Piksukin varmaan tykkää. Golfkentälle on vain sata metriä, jos sitä haluaa pelata. On mukava huomata, että molemmilla tytöillä on omat kodit. Neea on ollut omissa leivissä jo vuosia, mutta Netta sai ekan kodian vasta muutama viikko sitten. Mukavan saikin!

Niin se elämä vain kiitää eteenpäin. Me saamme Jaanan kanssa totutella kahdestaan oloon. Olemme kuin kaksi vanhaa varista!

Tuntuu oudolta. Eikös siitä ollut vain muutama vuosi kun muutin ensimmäiseen omaa kotiin Kulosaaren ostarin viereen! Kinastelimme Oton, Paten, Stikkanin ja Tiinulin kanssa lätkä- ja hedelmäkarkeista. Kuka sai viimeisen karkin? Oli menoa, vaarallisia tilanteita ja joskus janokin yllätti. Oli se hienoa aikaa, mutta aikansa kutakin! Ehkä kirja "Sinirinta" kertoo tuosta ajasta.

Lauantaina menemme onnittelemaan erään kaverin poikaa! Ehkä heillä on edessä samat elämän perusasiat, mitä meillä on ollut viime aikona. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Onnitelkaamme uutta valkolakin saajaa, isää ja ansiokkailla lyyrilla koristeltua äitiä! Skål!