Elävä kaupunki

Elävä kaupunki on kaikkien etu. Sellainen missä on runsaasti leipomoja, pieniä ravintoloita ja katuruokapaikkoja. Edulliset hinnat, jolloin palveluja pystyisi käyttämään kaikki. Valitettavasti usein homma on tehty yrittäjälle aivan turhan vaikeaksi. Huippukalliit vuokrat, kalliit työnantajamaksut, erilaiset monimutkaiset säädökset ja maailman korkeimpia verotuksia. Yhdessä niistä tulee sellainen nippu, ettei paremmasta väliä. Olisiko pienemmille yrityksilla mahdollisuutta vähän höllentää lainsäädäntöä, jotta uuutta yritystoimintaa saataisiiin lisää. Moni tämänpäiväkin suurempi ketju on aikoinaan aloittanut pienestä pytingistä. Näihin asioihin tuleva eduskunta voisi perehtyä. Samoin käistyöläisille pitäisi olla erilainen verokanta. Käsityöläisen pitäisi pärjätä liukuhihnateollisuutta vastaan. Miten pieni voi pärjätä suuria tehtaita vastaan samalla verokannalla ja samalla vielä Kiinalaisia suurtehtaita vastaan, jossa ei ole tietoakaan minimipalkoista. Tuntuu aika absurdilta, kun vertaa mammuttia ja kirppua. Pienen kirpun pitäisi kantaa selässään samanlaista painoa. Siinä voi tyrä olla lähellä.

Kansanedustajat puhuvat usein perusturvasta. Nopeammin ja halvemmalla tulisi tulosta, jos pienten yritysten lainsäädännöllisiä esteita purettaisiin. Vilkas pienyritystoiminta elävöittää aina kaupunkikuvaa. Jos virkamieskoneisto kasvaa koko ajan, niin yksityissektori kuolee kokonaan pois. Siinä toimintaympäristössä ei synny uusia työpaikkoja. Ei pieniä, eikä suuria.