Pariisi

Tänään iski Pariisikuume. Se on salakavala tauti. Vaikka siellä kävisi kuinka monta kertaa, niin aina sinne haluaa takaisin. Parasta Pariisissa on sivukujat ja niiden varsilla olevat salaperäiset puistot. Myös museotarjonta on hulppea. Varmasti kaikille jotakin. Normaalipaikoissa ruoka ei aina sävähdytä, mutta aina joskus löytyy huippupaikkoja vähällä rahalla. Montmartre on tietysti paikoista yksi parhaimpia. Kunhan tulee aivan kukkulan laelta vähän alaspäin. Siellä missä alkaa olla hiljaisempaa, sieltä löytää kaikkea mielenkiintoista. Kuinka monta kuuluisaa taiteilijaa on siellä tallustanut ja juhlinut lähikapakoissa.

Nyt ei kuitenkaan ole aikaa lähteä Pariisiin. Pitänee vain tyytyä katsomaan taas nauhalta Amélie. Elokuvan avulla pääsee hyvin virittäytmään Pariisiin ja sen maisemiin. Jos sekään ei poista tuskaa, niin sitten pitää varmaankin luke kirja Montmartren kadut. Tunnen jo sieraimissani uunikuuman patongin tuoksun ja näen simissäni taiteilijoiden siveltimen vedot. Joku kulkukoira tulee nuuhkimaan minua. Täällä olen aina onnellinen.