Nappeja, tulitikkuetikettejä ja arvotaidetta

Olen viime päivinä miettinyt laatua ja määrää keräilyssä. Olen sitä mieltä, että laatu menee aina määrän edelle keräilyssä. Toisessa keräilyalueessa liikkuu tavaraa enemmän kuin toisessa. Mitkä voisivat olla äärilaidat? Varmaankin toisessa laidassa voisivat olla napit ja tulitikkuetiketit. Kalleimmassa päässä arvotaulut. Tietyn taiteilijan tauluja ei saa hankittua, vaikka kuinka haluaisi. Meikäläisen pitää tyytyä vaan omiin kuviin. Niitäkään ei saa kuvattua joka museossa. En tiedä, paljonko vaikkapa Claude Monetin tauluja liikkuu markkinoilla vuodessa. Ehkä 15-40. Christie`s ja Sotheby´s myyvät varmaankin Clude Monetin töistä valtaosan. Vaikka olisi kuinka rikas, ei kaikkia tauluja pystyisi hankkimaan millään. Muutamankin taulun kokoelma olisi upea. Lummelammesta olisi kiva kerätä pieni sarja.

Meikäläisen pitää pysyä vain napeissa ja etiketeissä. Tosin nekin ovat kutkuttavan hienoja. Viime yönä sain 400 suomalaista tulitikkuetikettiä. Todella hienoja ja vähällä rahalla. Kunto on häkellyttävän hyvä. Aivan kun painosta juuri tulleita. Siinä on tutkimista pitkäksi aikaa. Monet etiketit ovat graffisesti loistavia.  Niissä on aiheita vaikka kuinka paljon. Napeista en tiedä vielä paljoakaan. Kuitenkin niissäkin on omat säännöt. Niissä voi löytää satoja vuotta vanhoja nappeja. Muistatteko elokuvan Bejamin Button. Hänen isällään oli nappitehdas. Mielenkiintoisia olisivat sotilastakkien napit. Ihan oma keräilyalueensa. Napitkin voivat olla ihan jotain muuta kuin nappikauppaa.

Sitä en lakkaa ihmettelemästä, miten museot ja arkistot valitsevat ne esineet, joita säilyttävät. Osa tavaroista on aarteita ja osa ihan roskaa. Toiselta alalta ei kelpaa huippuesineetkään ja toiselta alalta kelpaavat ala-arvoiset tavarat. Kuka tekee valinnat? Pikkupomot? Osalla museoväestä on auttamaton putkinäkö. He eivät näe esineiden kauneutta. Ne keräilyalueet, jotka on otettu 100 vuotta sitten pidetään ja muut dissataan. Ajattelutavan muutosta kaivattaisiin musealalle. Aivotyöskentely tehosekoittimeen. Harmaasta ja mustasta tulee pikku hiljaa värikästä. Heidänhän pitäisi olla aikaansa edellä ja todellisia edelläkävijöitä.