Metsässä

Aloitin eilen kauden sienestyksen. En tiennyt olisiko vielä tatteja. Kuitenkin illalla söimme  Jaanan kanssa tattikastiketta ahvenfileen päällä. Maistuipa hyvältä. Ensimmäinen paikkakin näytti hyvältä. Heti muutama tatti. Seuraavat paikat olivat sitten ihan tyhjiä. Se ei kuitenkaan haitannut. Metsä näytti salaperäiseltä, kun aurinko paistoi pienen usvan takaa. Sai päästä höyryjä päästä ja sehän on metsän tarkoitus. Paikka rentoutua, siellä tehdään uusia ihmisiä.

Muuten kaikki oli täydellistä, mutta ekan paikan roskat saivat kiehumaan. Kuka taulapää heittää roskia kansallispuistoon? Tämän vuoden ilmiö on noi kahvimukit. On niin p^^^^^^^^ trendikästä tulla kansallispuistoon ja heittää muki luontoon. Taulapäät ei varmaankaan tiedä kauanko toikin maatuu. Helvetin urpot! Onneksi mun salaisessa sienipaikassa ei ollut yhtään roskaa. Tosin ei vielä sieniäkään. Katotaan kohta uudelleen, eiköhän sammal ala poksahdella sienien voimasta.