Torilla

Kesäaamuisin on mukava vetelehtiä torilla. Katsella ihmisten hyörimistä, ostaa perunoita ja vihanneksia. Kuunnella lokkien kirkumista. Haitarikin joskus iloisesti hyppelee. Kahvikoju kutsuu tietysti joka kerta. Eihän torilla voi käydä ilman lihistä. Torit ovat osa kesää oli sitten myynnissä vihanneksia tai antiikkia. Ne ovat kuin kalastus. Ei tiedä koskaan, mitä tulee vastaan. Torikin muuttuu koko ajan. Pikaruokapaikat valtaavat torejakin nopeaan tahtiin. Ei Hakista tai Tölikkää, mutta Kauppatori alkaa olla jo kaikenlaista ruokakojua täynnä. Aika näyttää, onko se hyväksi torille, vai muuttako se liikaa torin luonnetta. Krääsäkauppoja kun oli tullut sekä torille, että kaupungille lisää. Kai sitä jotkut haluavat ostaa Kiinassa liukuhihnapajoilla sorvattuja porokoristeita. Siitä on kotimaisuus kaukana. Joskus minun nuoruudessani pikkupojat myivät kasiaisia. Sitten joku hienohelma kielsi nekin. Kuitenkin kasiaiset oli paljon ennen pikaruokapaikkoja. Olisihan ne kasiaiset voinut pakata valmiiksi pakkauksiin, niin ei hienohelmat olisi nyrpistäneet nenää.