9.3.2012

Mennyt viikko oli aika raskas monella tapaa. Anoppi otti ja liukastu liukkaalla tiellä. Murtuneeseen käteen laitettu kipsi pysyi kädessä vain pari päivää. Toivottavasti uusi kipsi pysyy pidempään. Tuntuu ettei meistä Jaanan kanssa kumpikaan ole ollut kotona samaan aikaan  pitkään toveen.

Jotain mielenkiintoistakin viikkoon sentään mahtui. Kävin taidenäyttelyssä elokuvateatterissa. Kerrankin jalat eivät olleet nippu nakkeja väsyneet museokäynnin jälkeen. Jalkoja sai pitää suorana Kinopalatsin teatterissa. Näytöksen väki oli erinäköistä, kuin yleensä elokuvissa. Popcornia ei näkynyt kovinkaan monella. Itse en ollut sivistynyt sivistyksen vuoksi, vaan syy oli paljon raadollisempi eli laktoositoleranssi. En halunnut vatsani tempoilevan voin voimalla.

Kävin katsomassa The National Galleryn  Leonardo da Vincin (1452-1519) näyttelyn: "Painter at the Court of Milan". Kokemus oli uudenlainen, kun kunnon musiikki pauhasi kaiuttimista jylisten. Rentouttavaa ja kiinni tässä hetkessä. Hyvin voisin mennä toiseenkin vastaavaan näyttelyyn.

Itse taulut eivät virittäneet minussa suurta taidekuohua. Hyviä, muttei mitään sinänsä mullistavaa.

Mielenkiintoista sen sijaan oli katsoa taulujen kulkua varastosta museon näyttelyyn. Myös kuntokartoitus osuus oli mielenkiintoinen.

Kaikkiaan todella piristävä kokemus. Tämänkin avulla jaksaa taas tutkailla arjen kiemuroita.

Kuva otettu Statens Museumista Kööpenhaminasta: Lucas Cranasch den Äldre ca 1472-1553