9. touko, 2014

Euroviisut

Pitkästä aikaa raahauduin Euroviisujen pariin. Onhan se aina aikamoinen spektaakkeli. Varsinkin, kun hämärästi muistaa 1960-luluvun vaatimattoman alun. Tosin kilpailuhan alkoi jo 1956, mutta silloin ei vielä Pohjoismaat olleet mukana. Ensimmäisenä Pohjoismaana kisaan ehti Tanska ja sitten Ruotsi. Suomen vuoro tuli 1961, kun upeaääninen Laila Kinnunen esitti kappaleen "Valoa ikkunassa".

 

Todennäköisesti ensimmäinen kappale, jonka itse näin, oli Lasse Mårtensonin "Laiskotellen" 1964. Jännittävintä oli aina kilpailun alku, kun European Song Contest tunnusmusiikki logon kanssa kajahti mustavalkoiseen telkkariin. Saman näki ja kuuli  myös ennen mäkihyppykisojen alkua.

 

Nykyisin kisat ovat huikeasti suuremmat. Jotenkin paremmat, jotenkin huonommat. Ainakin suositut ne ovat. Eikä kisapaikka ammota tyhjyyttään muutaman vuoden kuluttua. Laulujen lisäksi huomion saavat puvut ja lavasteet. Näitä onkin mukava tutkailla.

 

Softengine veti ihan tyylillä ja nuoruuden innolla. Tosin on vaikea sanoa, mihin se riittää, ettei taas katsoisi Mertarannan kuuluisin sinivalkoisten silmälasien läpi. Jos nuoruus ja poppi puree, niin silloin Suomi nousee. Itse pidin paljon myös Norjan kappaleesta. Siinä oli jotain samaa, kuin rikossarja "Sillan" tunnusmusiikissa. Kokonaiskisassa Itävallan diiva nousee korkealla.

 

Paljon puhetta aiheuttivat Puolan tissivaot. En tiedä, olenko tulossa vanhaksi, mutta minä katsoin enemmän Puolan esityksessä heidän pukujaan. Raikkaita Folklore kankaita. Raikkaita kuvioita ja

värejä. Sääli vaan, että kappale oli kauhea kotkotus. Tosin voiko miljoona YouTube katsojaa olla väärässä? Ei varmaankaan.

 

Eilen käytiin läpi myös erilaisia Euroviisu-ennätyksiä. Sääli, ettei  etsitty kappaletta, jossa on ollut eniten pyllyä. Siinä ylivoimaisen voiton olisi voittanut Fredi & The Friends kappaleella Pump pump. Tunnen vieläkin myötähäpeää, kun kappale esitetään. Onneksi se ei enää tunnu ihan niin kauhealta. Kappale ei kuitenkaan tullut viimeiseksi, joten ei hätää.

 

Liian harvoin kuulemme vieläkin maagiset sanat "Finland 12 points". Onko lauantaina kaikki toisin?