Flipperi

Pelasin Tukholman lelumuseossa vanhaa 50-60 luvun Casanova flipperiä. Kokemus oli ikimuistoinen. Se vei muistot Linnanmäen pelihalliin 70-luvulla. En ole varma, olenko pelannut silloin kyseisellä pelillä. Jotenkin tutulta se tuntui. Peli oli aika hidasta. Ehkä mieskin on hidastunut vuosien varrella. Tuntui kuitenkin, että pisteiden tekeminen oli vaikeaa. Pisteitä ei tosiaankaan ropissut nopeasti. Muistin hyvin, miten vanhimmat flipperit ottivat herkästi tilttiä. Niinpä en uskaltanut ottaa riskiä ja töniä konetta lisäpisteiden toivossa. Varsinkin, kun minulla oli vain yksi viiden kruunun kolikko, mitä kone söi käynnistyäkseen. Tuota olisi voinut pelata vaikka päivän noin mukavalla maksulla.

Vaikkei pisteitä tullutkaan kauhean paljon, oli pelaaminen nostalginen kokemus. Muistin myös suosikkiflipperini 70-luvulla, joka oli Joker Poker. Sitä pystyi kuolettamaan hyvin. Pelasin koko ajan sitä. Kukaan ei suostunut pelaaman sitä kanssani. Löysin kyseistä flipperistä videon You Tubesta. Olisi mukava palata hetkeksi 70-luvun tunnelmiin ja ravintolaan Heurekaan, jossa pelasimme kyseistä flipperiä. Menopelinä oli silloin Datsun Bluebird. Meno oli rennon letkeää.  Earth Wind and Wire oli levylistan kärjessä alkuvuosina. Voi sitä viattomuuden ja kokeilujen aikaa. Kaikki oli niin yksinkertaista ja ihanaa.