Kanavakateutta

Nykyisin lähes joka kanavalla pyörii vanhan tavaran ympärille keskittyviä sarjoja. Se on tietysti todella hauskaa harrastajille. Kuitenkin ohjelmia voisi vähän enemmän käsikirjoittaa. Ei ole mitään järkeä, jos jokaisella kanavalla pyörii samantyyppinen sarja. Ensin oli sarja Lovejoy 1970-luvulla ja sen jälkeen olikin kauan hiljaisempaa. Sitten tuli Wenzel Hagelstamin Antiikkia, antiikkia. Kaiken muutti Jimilla alkanut sarja American Pickers. Sarjassa aarteita etsivät Mike Wolfe ja Frank Fritz. Sen jälkeen kanavapäälliköt tulivat kateellisiksi toisilleen ja nyt lähes joka kanavalla on oma aarteenetsintä käynnissä. Se on vähän sama asia, kuin jogurteissa. Ensin tulee iso kansainvälinen ketju, joka tuo oman terveysjogurtin. Vuoden kuluttua suomalaiset tehtaat alkavat heräillä talviunilta ja kehitellä omaa vastaavaa tuotetta. Yllätys, yllätys pakkauksetkin ovat melkein samanlaisia. Kohta alkaa keräilysarjoille käydä samalla lailla. Kaikki on puristettu samaan tiukkaan muottiin, joka on aika kaukana kestävästä keräilytavarasta.

Suomalaisissa sarjoissa on hyvin erilaisia harrastajia. On huippuosaajia, kuten Suomen Lovejoy Jokke ja sitten on näitä pikkupaikkakuntien keisareita, jotka juuri ja juuri erottavat Arabian. Tavara on aika kauheata fuulaa. Tosin en minäkään kaikkia Arabioita tunne, mutta liikaa tuntuu olevan liikkeellä noita verkonpainoja noissa ohjelmissa. Välillä tulee hirveitä virheitä. Sanotaan, ettei Tiffany lampulla ole arvoa, kuin 2o,- ekua. Kuitenkin aidolla Tiffanylla on kuitenkin arvoa aika paljon enemmän. Ehkä sarjat meilläkin kehittyvät ja erottuvat toisistaan  tulevaisuudessa. Toivossa on ainakin hyvä elää. Kaikki ei saa olla vain pelkkää viihdettä.