Lelun lumo

  Kävin viime perjantaina katsomassa Lelun lumo näyttelyn Tennispalatsissa. Aluksi näyttely näytti vastaavan ennakkomainontaa. Näyttely näytti houkuttelevan runsaalta . Tein nopean yleissilmäyksen. Paljon leluja ja kohtuullisen vähän yleisöä.

  Aloitin yksityiskohtaisen tutustumisen leluihin. Heti ensimmäisessä vitriinissä tuli ongelmia. En löytänyt kaikkia esineitä tuoteluettelosta. Kysyin asiaa henkilökunnalta. Kuulin ystävälliseltä henkilöltä, että kyllä kaikki on listattu. Kysyin hevosvaunuja. Hän näytti minulle kuvaa esineestä. Sanoin, ettei esine valitettavasti ollut kysymäni esine. Hän huomautti, että oli jättänyt silmälasit kotiin ja näyttelytilassa oli aika pimeä. Hän myönsi lopulta muutamista esineistä puuttuvan selosteen.

Laivoista, veneistä ja sukellusveneistä kiinnostuneille näyttelyssä oli upeita esineitä. Olin tyytyväinen. Näitä esineitä näkee harvoin näyttelyissä ja museoissa Suomessa. Yleensä näistä esineistä voi lueskella vain Skinnerin, Sotheby´s, Bertoian, Bonhamsin, Morphyn ja Matuskan huutokaupoissa tai luetteloissa. Tässä vaiheessa näyttely näytti mielenkiintoiselta.

 Huomioin nopeasti, ettei näyttelyssä ollut paljon alkuperäispakkauksia, jotka oleellisesti kuuluvat lelukeräilyyn. Samoin yleensä lelunäyttelyjen vetonauloina olevat nallet hellyyttävine ilmeineen puuttuivat näyttelystä lähes kokonaan. Nykyään ei saisi puhua enää tyttöjen ja poikien leluista.

Uskallan kuitenkin sanoa tyttöjen lelujen puuttuneen näyttelystä. Nukkekeräily on suurta taidetta Ranskassa. Näyttelyn nukkeanti ei ollut kovinkaan kummoinen. Missä olivat hentoposkiset posliininuket tytöille. Varmasti paremman näkökulman aiheeseen olisi saanut Suomenlinnassa tai Porvoossa. Herääkin kysymys olisiko paremman näyttelyn saanut kootuksi Suomesta?

  Suurimman pettymyksen koin kuitenkin näyttelyn lopuksi. Huomasin pikku-ukkojen ryhmän.

Kolmannen valtakunnan tunnus komeili puhujapöntössä. Ympärillä Göbbels, Himmler, Mengel

ja Hitler. Toivottavasti ei meneillään ollut aikuisten mielikuvitusleikki Euroopan tulevaisuudesta.

Koska en nähnyt suurempaa yhteyttä historiaan tulin surulliseksi. Näyttely on sentään osa

World Design Capital Helsiki-2012 tapahtumaa. Luulenpa, että moni ulkomaalainenkin pahoittaa mielensä. Eikä leikki olekaan kaikkia varten? Niinpä näyttely jäi minulle muistoihin vuoden suurimpana pettymyksenä.

  Onneksi kotona voi mennä You Tubeen ja katsoa pätkiä lelukeräilijä Donald Kaufmanin kokoelmasta. Lisää tietoa löytyy Bertoia Auction sivuilta.

Kuva Porvoon lelumuseosta.