Urheilukalastus

Luin eilen ilmestyneestä Perhokalastuslehdestä uutisen, jossa kerrottiin, että Urheilukalastus-lehti yhdistetään Vapaa-ajan kalastajaan. Sinänsä uutisessa ei ollut mitään uutta, mutta kuitenkin se vaikutti peruuttamattomalta.

Vaikka Urheilukalastus-lehti ei olekaan viime vuosikymmeninä ollut parhaiten toimitettu lehti, oli siinä paljon hyvääkin. Ainakin minulle se antoi parhaat meritaimenjutut, Tenon tarinat ja Alaska-seikkailut. Myös suomalaisista pienvalmistajista lehti kertoi parhaiten vuosien saatossa.

Mitä urheilukalastuksella ja vapaa-ajan kalastuksella on eroa? Paljonkin. Urheilukalastuksessa esim. karppi pitää pyydystää vapavälinein. Vapaa-ajankalastuksessa riittää se, että karppi on vaikkapa isketty hengiltä airolla.

Tällä pääsee ennätyskalarekisteriin. Vapaa-ajanhengessä voidaan tehdä myös

vastuullinen verkkokalastus esite. Esitteessä kerrotaan, että karisiialle sopiva solmuväli on 35-40 mm ja tuppisiialle 30-38 mm. Näin suojellaan uhanalaisia meritaimenia ja meriharjuksia. Samalla kuhan keskikoko kasvaa.

Perhokalastus-lehti sentään säilytetään. Se on hyvä asia, mutta paljon vanhempi Urheilukalastus lopetetaan. Tämä kertoo paljon siitä, miksei Urheilukalastajainliitto ole onnistunut viime vuosikymmeninä? Ei ymmärretä omia juuria! Pitäisi muistaa, että Juhani Ahokin oli yhtä innostunut särkien kalastuksesta Porkkalassa, kuin perhonheitosta Huopanalla.  Yleislehti myy aina paremmin, kuin pelkkä Perhokalastus.

Ensimmäisen kerran Urheilukalastus (Urheilukalastus) ilmestyi 1930-luvulla. Vuosikymmen olikin lehden paras. Todella ansiokkaasti kirjoitettu. Paljon kirjoituksia Petsamosta. Urheilukalastuksen kultakausi koettiin 1950-luvulla, mutta tuolloin lehti ei ollut parhaimmillaan. Uudestaan lehti nousi kukoistukseen 1960-luvulla, mutta silloin käytettiin kallista paperia. Taas tuli huonompi 1970-luku, mutta 1980-luku oli mielenkiintoinen. Itse muistan paraiten juuri 1980-luvun. Pikkuhiljaa lehti alkoi mennä huonompaan suuntaan ja viimeiset vuosikymmenet ovat olleet viimeisiä taisteluja Raatteentiellä.

Mielestäni Perhokalastus ja Urheilukalastus olisi pitänyt yhdistää jo kauan sitten. Kaikki vapakalastus yksissä kansissa. Markkinointi olisi ollut paljon tehokkaampaa ja helpompaa. Lehti olisi voinut ilmestyä kerran kuussa.

Toivon, että olisin väärässä ja uusi lehti menestyisi. Kuitenkin uudella lehdellä on edessä monia karikoita, olivat ne sitten täynnä pienisilmäisiä verkkoja, perhokarvaa tai kolmihaarakoukkuja. Vastuulliset kalamiehet voivat käyttää hyvin väkäsettömiä koukkuja. Kuitenkaan sillä ei ole paljonkaan merkitystä, jos verkkokalastus rehottaa täysin vapaana ja siihen vielä yllytetään Vapaa-ajan keskusliiton toimesta. Toiminta vielä rahoitetaan kalastuskorttivaroista.

Urheilukalastajain liitto pärjäisi vieläkin niillä perusarvoilla, joita liitolla oli alkuvuosina oli. Silloin puhuttiin, että urheilukalastajan piti istuttaa kymmenen kalaa yhden otetun kalan tilalle. Kuitenkaan liitto ei ole enää vuosiin ole ollut asian suhteen tarpeeksi aktiivinen. Liiton roolin ovat omineet yksittäiset kalamiehet, jotka yrittävät parantaa maamme kalakantoja. He ovat saaneet enemmän aikaan vuoden aikana, kuin liitot, vaikka käytettävissä olevat varat ovat olleet minimaaliset.

Sukl on myös viime vuosina ja viime viikkoina heittänyt menemään paljon historiallista aineistoa. Tämä on suuri murhe, sillä jotkut kalkkikset, kuten minä, ovat vielä kiinnostuneita liiton historiasta. Viime kuussa heitetystä aineistosta olisi selvinnyt varmaankin monta kiinnostavaa asiaa.

Urheilukalastus on siis historiaa. En tiedä jääkö sitä kaipaamaan kukaan muu kuin minä. Onneksi on vielä vanhoja lehtiä selailtavaksi. Seuraan mielenkiinnolla, miten uuden projektin käy. Toivon, että hankkeelle loppuvuosi on loistava ja tuleva vuosi vielä parempi.