Sumun keskellä

Rentouttava viikonloppu. Lauantaina aamu nousi yhtenä kirkkaana tulipallona. Järven pinta oli aivan tyyni. Tällaista valon leikkiä ei voi tarjota kuin aamun ensimmäiset hetket. Ensimmäinen hauki osoitti yhteistyöhalukkuutta 7.30.

Kala ei ollut kovinkaan yhteistyökykyinen johtuen tuulen puutteesta. Muutamia haukia löntysteli uistimen perässä päivän aikana, mutta enemmän muistoa aiheutti upeaakin upeampi sää. Lintuja näkyi suhteellisen paljon ja ne tuntuivat olevan aktiivisia. Muutaman kerran päivän verkkaisuutta rikkoi napakat laukaukset. Kellistyiköhän jollakin hirvi tai valkohäntäpeura?

Sunnuntai aamuna sakea sumu peitti järven ja maan. Se loi metsään arvoituksellisuutta. Kaikki näytti mystillisemmältä. Tiesin ettei tänään kala olisi kovinkaan innostunut tarjotuista vieheistä. Lähdin metsään keräämään suppilovahveroita.  Löysinkin korkkaamattoman paikan. Sieniä tuntui olevan koko metsä täynnä. Mietin onkohan tämä vuoden viimeinen sienihetki? Uskon, että ainakin pari viikkoa olisi vielä hyvää sieniaikaa. Nautin satumaisen upeasta tunnelmasta, katajien tuoksusta ja metsään kaatuneista puista, lehtikuusen neulasien keltaisuudesta ja tammen keltaisista lehdistä.