Tietokirja

Lukiessani kirjamessuilta ostettuja tietokirjoja olen miettinyt niiden asemaa Suomessa. Lukumääräisesti Suomessa ilmestyy runsaasti tietokirjoja maan kokoon nähden, mutta siihen oikeastaan hyvät asiat loppuvatkin.

Suomessa lainataan kirjallisuutta ylivoimaisesti eniten Pohjoismaissa. Kuitenkin tietokirjoista maksetaan sanastokorvauksia ylivoimaisesti vähiten.  Ihmeellinen yksityiskohta. Monessa maassa, kuten Englannissa ei kirjoilla ole arvonlisäveroa laisinkaan. Onneksi Suomellakin se on varsin kohtuullinen, mutta siihenkin toiset puolueet haluaisivat muutosta. Heille kulttuuri ja taiteellisuus on pahasta. Saa nähdä miten seuraavalla vaalikaudella käy?

Mielestä hyvä tietokirja koostuu seuraavista asioista. Mielenkiintoinen ja vetävä teksti, hyvä taitto, laadukkaat kuvat, hyvä paperi ja kovat kannet. Suomalaiset aiheet, varsinkin ne joista ei ole aiemmin kirjoitettu, pitäisi olla etualalla. Valitettavasti näin ei ole. Koko ajan tietokirjallisuus muuttuu viihteellisemmäksi ja tietokirja tärkeimmät elementit häviävät pikkuhiljaa. Tilalle tulee turhaa mättöä, jota televisiokin pursuaa jo yllin kyllin.

Tietokirjoista häviää kohta historialliset kuvat. Museot ovat hinnoitelleet kuvakorvaukset niin suuriksi, ettei niitä ole enää varaa käyttää. Tämä on sikäli ihmeellistä, kun tietää, etteivät museot maksa kuvista mitään. Kun kuvat antaa museoon, pitää vielä luopua käyttöoikeuksista. Eikö hintojen pitäisi laskea digitaalisella aikakaudella? Kirjoittaja miettii ottaako saman kuvan vanhasta lehdestä, mutta silloin kuva on paljon huonompilaatuinen ja pienikokoisempi.

Olen tilannut kuvia ulkomailta, siellä kuvat ovat selkeästi edullisempia. Olen aikaisemmin lahjoittanut kuvia museoille Suomessa, mutta nykyisin harkitsen tarkemmin. Tuntuu huonolta politiikalta lahjoittaa kuvia ilmaiseksi, mutta maksaa korkeita hintoja, jos käyttää itse niitä.

Monissa kirjoissa on laadukkaat kuvat, mutta huonojakin löytyy. En viitsi mainita nimiä, mutta jos pää melkein alkaa särkeä kuvia katsoessaan, tietää, että kuvat ovat suttuisia. Lukija miettii, eikö toisissa kustantamoissa mietitä ollenkaan kuvien laatua? Poikkeuksena tietysti tärkeät historialliset kuvat, missä rakeisuutta voikin olla mielestäni enemmän.

Informantit puuttuvat nykyisin monista tietokirjoista. Viime viikolla ostin kirjamessuilta laadukkaan ja mieluisan kirjan, mutta ihmeekseni huomasin kaikkien informanttien puuttuvan. Minunkin jostakin kirjasta informantit puutuvat. Pyrin kuitenkin saamaan ensi keväänä ilmestyvään kirjaan laadukkaat informantit. Mielestäni informantit ovat laadukkaan tietokirjan sielu. Informanteilla aukeaa asiasta todella kiinnostuneelle uusi maailma. Kirja haastaa lukijan ottamaan asioista selvää ja menemään usein käymättömän viidakon läpi. Esimerkkinä otan Cézanne to Picasso. Ambroise Vollard, Patron of the Avant-Garde. Kirjassa on loistavat informantit, eikä lopu potku ihan heti kesken. Tekijänä Metropolitan Museum of Art, New York Yale University Press, New Haven and London. Editor Rebecca A. Rabinow.

Paljon on tietysti siitä kiinni mikä on budjetti tietokirjaa tehdessä. Hyvä tietokirja vaatii aikaa ja rakkautta. Aivan nollabudjetilla ei kovinkaan usein synny tehokasta jälkeä.

Kirjojen taitto on mielenkiintoinen asia. Kiinnitetäänkö siihen tarpeeksi huomiota? Saako toinen kirjailija paremman kohtelun kuin toinen?

Se mitä pidän positiivisena asiana on se, että suurin osa tietokirjoista on taas painettu Suomessa. Pääasiassa Saarijärvellä, Lahdessa, Vammalassa ja Porvoossa. En tiedä, onko kapasiteetissa paremmin tilaa, vai onko ulkomailla painamisesta saatu huonoja kokemuksia? Kuitenkin hyvä näin.

Nähtäväksi jää, miten kauan Suomessa tehdään niin paljon tietokirjoja? Hyvä tietokirja on ajaton ja kestää aikaa. Edelleen hyviä tietokirjoja tarvitaan maassamme halusimme sitä tai emme. Tietoa ei voi liikaa viihteellistää.