Donnerin lohisoppa
Jörn Donner pani eilen lusikkansa lohisoppaan ja niin teki myös Iltasanomien Mika Koskinen. Kansaedustajan mukaan Jasper Pääkkönen antaa Suomen lohipolitiikasta yksipuolisen kuvan. Donnerin mukaan Tornionjokeen nousi 2012 ennätysmäisen paljon lohta eli 60000. Kuitenkin Torniojoella päästiin viime kesänä ensimmäistä kertaa Tornionjoen suojelun minimitason eli MSY-tason, joka on 50 000 lohta.
(Varmasti ei ole kuitenkaan ylitetty vuosinen 1996 ja 1997 tasoa.)
Jos katsotaan faktojen valossa Suomen lohipolitiikkaa, niin se ei ole varmasti järkevää. Lohenistutusten arvo ylittää reilusti lohen ammattikalastuksesta saatavan 1 milj. arvon. Islannissa lohen vapakalastus tuo ECU 80-100 miljoonan tulot. 30-50 lohta tuo yhden työpaikan. Lähde Economic Institute of Iceland.
Toinen fakta on, että kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES esittää selvästi Suomen pyyntikiintiötä pienempää osuutta. Heidän suosituksensa perustuvat tutkijoiden pyyntikiintiöihin.
Jasper Pääkkösen argumentointi perustuu faktoihin ja tutkittuun tietoon. Hän on erinomainen keulakuva lohipolitiikassa. Antakaa hänen tehdä arvokasta työtä lohen puolesta. Hyökätkää mieluimmin Maa- ja Metsätalousministeriön harjoittamaa lohipolitiikka vastaan. Siellä on liikaa vanhoja norsunluutorneja.
Siinä olen Donnerin kanssa samaa mieltä, ettei kaiken maailman kalaa kannata tuoda kaukomailta. Ahven, kuha, särki, lahna, hauki, muikku ja silakka ovat erinomaisia kotimaisia kaloja. Käytetään siis niitä omassa ruokapöydässä.
Lohi on tärkeä asia Lapissa. Vaikka sen arvo on pudonnnut huomattavasti viime vuosikymmeninä, niin se pitää ihmisten mielet virkeinä. Lohen nouseminen Lapin jokiin on tärkeä signaali pohjoisen ihmisille. Historia ei ole ollut lohiasioissa Lapin ihmisten puolella. Puiden jokiuitto katkaisi aikoinaan perinteisen jokipyynnin ja siirsi painopistettä mereen. Myös joet valjastettiin voimalaitosten tarpeisiin. Voimalalupia anottaessa luvattiin rakentaa toimivat kalatiet. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaikka valtio on monessa laitoksessa suurimpana omistajana. Karvalakkilähetystö kävi taistelemassa ministeriössä istutuskorvaukset itselleen Kemijoessa. Muuten niitä ei olisi koskaan myönnetty. Kokemäenjoen kalaportaat ovat siitä yksi surkuhupaisa esimerkki.
Kannattaa muistaa, että lohen ansiosta monta pohjoisen kaupunkia on syntynyt. Kemi ja Oulu ovat tyypillisiä vanhoja majakenttiä. Niitä kävivät monet heimot verottamassa. Niillä maksettiin veroja Ruotsiin, katolliselle kirkolle ja Turun piispoille. Lohi kuului historiallisessa mielessä enemmän lappilaisille, kuin etelän rannikkokalastajille. Tärkeimmät saaliskalat olivat silakka, kilohaili ja hauki.
Jos 1300-1700 luvuilla olisi väylän sulkenut poikkivirran olevalla padolla olisi edessä olleet käräjät ja hirttotuomio. Vanhimmat kirjoitetut sanat kalojen vapaasta liikkumisesta ovat vanhassa maalaissa vuodelta 1350, jonka on kirjoittanut Maunu Eerikinpoika.
Norjassa vain 10 % lohijoista on tuhottu, Yhdysvalloissa lohet pystyvät nousemaan Kolumbia joessa kahdeksan padon yläpuolelle. Ranskassa lain mukaan jokaisessa voimalassa pitää olla lohiportaat.
Paljon on siis vielä tehtävää lohiasioissa Suomessa. Nytkin Kemin kalaportaiden edustalla on verkkomeri. Vapakalastus on kielletty, mutta verkkokalastus on vapaata. Verkkomaksut ovat olemattomia vuositasolla verrattuna vapakalastukseen.
Itse en henkilökohtaisesti ole kalastanut lohta useampaan vuoteen. Kuitenkin tiedän minkälainen henkinen arvo lohella pohjoisessa on. On tärkeätä, että kalateitä rakennetaan ja meripyyntiä rajoitetaan. Kannattaa muistaa, että meripyynnissä
ovat myös pyydykset kehittyneet. Jos suomalaiset todella haluavat saada Puolan salakalastuksen loppumaan, niin Jari Koskinen voi ehdottaa, että jokainen pyydystetty lohievä merkitään, kun se on pyydystetty. Merkistä selviäisi kuka lohen pyysi, mistä se on pyydystetty ja milloin? Kaikkien myytävien kalojen pitäisi olla evämerkitty. Tätä ehdotti jo kirjassaan lohipolitiikan puolestapuhuja Erkki Pulliainen.
Kalastusasioissa on menossa yli puoluerajojen ylittävä konsensus. Sen näki jo pari päivää sitten olleessa kalastusmatkailu seminaarissa.
Antakaa siis Jasper Pääkkösen puhua. Hän on saanut aikaan vuodessa enemmän, kuin MMM ja Kalatalouden Keskusliitto vuosikymmeniin. Nyt uhanalaisilla kaloilla on toivoa paremmasta huomisesta. Go Jasper Go!
Kuvateksti: Yksi toimimaton suomalainen kalaporras.