Folk Art 3

Piti kirjoittaa eräästä toisesta tekijästä juttu, mutta tuli sopivasti tehtyä viikolla eräs  havainto, joten eiköhän kirjoiteta eräästä Fol Art taiteen kulttihahmosta eli erakko Toivo Pylväläisestä. Tavallaan Folk Art-taidetta aidoimmillaan koko mies, päästä varpaisiin.

Nimittäin näin Facebookissa kuvan, missä Rapala Usan  terävin kärki oli vieraillut Erakko Toivo Pylväläisen mökissä Koreakoivun saaressa Päijänteellä. Olisin nimittäin halunnut olla kärpäsenä seinällä kuulemassa, mitä heille on historiana kerrottu.

Muistan aina, kun puhuimme Toivo Pylväläisestä Jorma Turusen kanssa. Jorma kertoi olleensa usein myymässä uistimia Lahden torilla, mistä myös pörssiyhtiö Rapala aloitti toimintansa.

Torihan on upea paikka tehdä kauppaa, kaikki kauppiaat ovat samankokoisia. Siellä tulee parhaiten myyjän taidot esille. Jorma kertoi, että kyllä se aina puhe kääntyi vanhojen ukkojen kanssa puhuttaessa Pylväläiseen. Useasti Toivo oli myynyt torilla kalaa ja varmasti myös uistimia.

Toivo ei ole vielä päässyt kalastuksen Hall of Fameen. Se on todella harmi. Sehän on sama asia kuin kolajuomien museo, jossa ei kerrottaisi Coca-Colasta mitään.

Pylväläisen osalta onneksi on säilynyt paljon materiaalia, joka on vähän hujan hajan siellä ja täällä. Pääasia on kuitenkin, että sitä on tallella. Äänitettä, kirjoitusta, vaappuja, valokuvia ja Ylekin ehti jo 60-luvulla tekemään haastattelun kuuluisasta Pylväläisestä. Kuitenkin jotain on vielä löytämättä, ne ovatkin oman hakulistan kärjessä.

Pylväläisen vaappujen kohdalla kannattaa aina muistaa, että Pylväläinen eli aina hyvin askeettisissa olosuhteissa. Kukaan ei ollut auttamassa Toivoa uistimien teossa. Silloin oli myös

kaikista tarvikkeista pulaa. Tuskin koukkujakaan aina sai, ainakaan lähikaupasta. Kuitenkin Toivon uistimet olivat pyytäviä ja ne uivat hyvin.

Luulin aina, että Pylväläinen alkuperäisellä laatikolla oli legendaa. Sain kuitenkin aikoinaan kaksi Pylväläistä alkuperäisellä laatikolla. Ne ovat minulle tärkeitä, liian tärkeitä. Niiden avulla moni asia on loksahtanut kohdalle Asikkalassa, Kalkkisissa ja Lahdessa. Muistan hyvin myös Leo Gunnar Hacklinin lämpimät sanat. Hänelle suomalaisen vaapun historia oli tärkeä asia. En tiedä minne omat Pylväläisen vaaput tulevaisuudessa menevät, ei ole oikein vielä löytynyt niille sopivaa paikkaa. Kuitenkaan emme ole faaraoita, joten emme saa tavaraa mukaamme viimeiselle matkallemme.