Rovaniemen taidemuseo

Maanantai ei tuntunut kovinkaan hyvältä museopäivältä. Silloin kun yleensä melkein kaikki museot ovat kiinni. Rovaniemellä oli kuitenkin hyvin aikaa selailla nettiä ja museoiden aukioloaikoja. Rovaniemen taidemuseo Kurundi. Löytyihän sieltä yksi museo joka olisi auki myös maanantaisin, joten sinne suuntautui poloisen matka. Sisäänkäynti ei paljon lupaillut. Kuitenkin olin taas kerran väärässä. Museo oli täynnä mielenkiintoisia teoksia. Yhdellä kertaa neljä näyttelyä.

Ensimmäinen oli "Arktinen Ite" 8.6-2.9.2013. Tämähän oli melkein liian hyvää ollakseen totta. Ite- näyttely ja vielä Lapissa. " Nykykansantaide on kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta, jonka aiheet kumpuavat jokapäiväisestä elämästä, päivänpolitiikasta, tarinoista ja eksotiikasta".

Rehevät naiset, valokuvat, toteemipaalut, körttiläiset, uskonto,  naivistiset taulut, shamaaniperinne, karhut, lohet, linnut, itikat tulivat tutuiksi tässä näyttelyssä. Vahvaa menoa. Loistavia ja huonoja töitä rinnakkain. Kuitenkin joku toinen voi tehdä työstä aivan erilaisen tulkinnan. Onhan sitä parempi näyttää turisteille jotain tällaista mitä he eivät ole koskaan ennen nähneet. Onneksi Kurundi uskoo itseensä ja omaan tekemiseensä. Tästä voisivat muutkin museot ottaa oppia.

Toisena näyttelynä oli Jenny ja Antti Wihurin taidekokoelma ja näyttely "Valo ja Vedos" 22.2-15.9.2013. Tämä ei niin hyvin auennut minulle. Ehkäpä värikkään Ite-taiteen jälkeen nuo työt näyttivät liian mustilta ja synkiltä minulle. Tosin muutamia huipputöitä tuossakin näyttelyssä.

Kolmantena näyttelynä oli Reidar Särestöniemen teoksia näyttelyssä "Yötöntä yötä" 1.6-8.9.2013.

Kyllähän Särestöniemi aina säväyttää. Vahvoja värejä ja voimakasta tunnetta. Mielenkiintoisia väriyhdistelmiä ja maalaustekniikoita. Edellisen kerran näin niitä  näyttelyssä Kuusisaaressa. Kyllähän Reidar on eturivin suomalaisia taitelijoita. Yhdestä Reidarin varhaistyöstä tuli mieleen Bierre Bonnard ja Rafael Wardi. Vuosisadan pituinen jana.

Neljäs näyttely meinasi jäädä näkemättä. Auto oli jo syöksymässä liikenteen sekaan, kun huomasin museon ulkopuolella graffiti seinän. Matka seis ja ulos elävään auringonvaloon katsomaan viralliseen graffitiseinään tehtyjä maalauksia. Paljon raflaavia töitä. Sain vielä kauniin hymyn ohikulkijalta ottaessani kuvia. Hyvä päivä siis.

Kuvassa: Eeli Halttu: Kannanotto Kemijoen kalakorvausten puolesta