Giverny

Pariisin matkan viimeisenä päivänä teimme retken Givernyyn,  Claude Monetin puutarhaan.

Matkaa Pariisista tulee noin 80 km.

Claude Monet on yksi lempimaalareistani, joten olen jo monta vuotta halunnut vierailla puutarhassa ja nähdä myös kuuluisan vesipuutarhan, jossa kuuluisat "Les Nympheas" työt ovat saaneet alkunsa. Puutarha on inspiroinut minua monella tavalla.

Matkalle lähdimme matkatoimiston järjestämällä kiertoajelulla. Yllätyimme siitä, että matkan hintaan kuului nouto hotellista. Ymmärrän hyvin sen, että meidät haettiin ensimmäisenä. Muille ei voinut näyttää miten vaatimattomassa hotellissa asuimme. Muilla kun noita tähtiä oli hiukka enemmän. Muut tulivatkin Champs-Élyséen tienoilta.

Matkalla Givernyyn opas halusi kertoa Claude Moneen urasta. Hänellä oli todella hyvää tietoa. Harmi vain, että takapenkillä amerikkalaiset hölpöttivät kovaan ääneen käsilaukuista ja punapohjaisista kengistä. Eikö siitä "Sinkkuelämästä" päästä vieläkään eroon? Häpesin oppaan puolesta.

Givernyssa ajoimme viehättävien kylien läpi. Viiniköynnökset täyttivät talojen seinät ja kaikki oli harmonista. Opas kertoi, että kaikkien kylän asukkaiden tulee pitää talonsa ja puutarhansa kunnossa.

Saimme tutustua vesipuutarhaan omassa tahdissamme. Se oli hyvä ratkaisu. Jokainen sai kulkea omaan tahtiinsa ja ottaa haluamiansa kuvia. Vesipuutarha oli todella hieno paikka. Minulle palasi mieleeni monet Monetin työt ja missä kohtaa lampea ne oli maalattu. Puiden silhuetit piirtyivät tyynen veden pintaan, kuten maalauksissa.

Aluksi pääpuutarhurina toimi Gilbert Vahé, joka aloitti työnsä ensimmäisestä vuodesta 1976.  Hänen jäätyään eläkkeelle muutamia vuosia sitten aloitti kyläläisten ennakkoluuloista huomiotta britti James Priest. Alussa kävijöitä oli 7000 vuodessa, nykyisin 400 000. On siinä puutarhurilla haastetta.

Vesipuutarhan jälkeen kävimme tutustumassa Monetin taloon ja puutarhaan. Monetilla oli kolme eri studiota. Viimeisessä toimii nykyisin myymälä. Parhaiten mieleeni jäi Monetin talosta kodikkuus ja keittiö. Jokainen kokki voi vieläkin olla kateellinen Monetin keittiöstä. Tilaa oli paljon ja kaikki elementit toimivia. Keittiön seiniä koristivat erilaiset kuparikattilat. Jokaisen ruokalajin valmistukseen omat kattilat.

Monetin puutarha oli ihmeellinen paikka. Ei ihme, että Monet koskaan halunnut lähteä Givernystä koskaan pois. Paikka oli täydellinen inspiraation ja luomisen lähde.

Opas kertoi paljon siitä, miten köyhä Monet oli tullessaan Givernyyn. Kyläläiset eivät alussa millään hyväksynneet perhettä. He eivät uskoneet, että joku olisi voinut elättää itsensä maalaamalla. He eivät arvanneet, että he eivät pääsisi koskaan eroon tuon maalarin nimestä.

Monet on antanut tuolle kylälle kasvot.

Monetin lummetauluihin voi tutustua vaikkapa Musée l´Orangerie ja Musée Marmottan Monet museoissa Pariisissa.