Kuhia

Vaikka Suomessakin saadaan ajoittain suuria kuhia, niin silti olemme auttamattomasti Ruotsia perässä. Tämä johtuu verkkokalastuksesta. Suomessa ei silmämääriä ole säännöstelty, valvontaa on hyvin vähän ja verkkoja saa käyttää monissa paikoin melkein rajoittamattomasti.

Ruotsissa verkkojen määrää on rajoitettu yleensä kahteen ja verkkojen silmäkoko on tarpeeksi suuri. Suurin osa vapaa-ajankalastajista päästää saaliinsa takaisin. Tulokset puhuvat vääjäämättömästi puolestaan. Eilen bongasin Facebookista tällaisen uutisen: "BigFish Sweden rapporterar: Thomas Alm & Co har vertikalfiskat hela veckan i Sibbo från av hyrbåtarna. 3 dagar 72 gösar, 4 över 6 kg, största 7,1 kg.

Näin siis Ruotsissa. Suomessa kolmen yli 6 kg:n kuhan saaminen vaatisi koko kesän kalastuksen parhaalla kuhajärvellä. Suomessa ollaan myös ennakkoluuloisia kaikelle uudelle. Muistan, kuinka kaksi tunnettua kalamiestä nauroivat ivallisesti vuosi sitten eräässä juhlassa vertikaalikalastukselle. Eikö  juuri kalamiehen pitäisi kokeilla kaikkea uutta. Sen takia olisi aika uusia myös vanhoillista kalastuspolitiikkaamme. Kalojen keskikoko olisi saatava kasvamaan. Se ei onnistu ilman puutumista vanhoilliseen verkkopolitiikkaamme, joka sallii kaikenkokoisten nailonverkkojen käytön. Niiden tulokset ovat olleet nähtävillä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Kalan on ehdittävä kutea ennen sen pois pyydystämistä.

Hetki sitten tuli tieto siitä, että Ruotsissa vapaa-ajankalastajien on päästettävä pois rasvaevälliset lohet. Ruotsi näyttää olevan tässäkin asiassa edellä meitä. Sääli, sillä ainakin jääkiekossa haluaisimme olevamme naapurimaatamme parempia, miksei siis urheilukalastuksessakin.