Paluu kotiin

"Mies tuli vuonolta, näyttäen huonolta, norjalaisvillapaidassaan"

Jos tuohon lisätään vielä haju, niin ollaan aika lähellä totuuden tärkeimpiä  muotoja. Suomalainen mies on eläin ja se on varmasti täynnä testosteronia, Poikien kalamatkat ovat rankkoja viikkoleirejä, joten on mukavaa olla taas kotona lepäämässä ennen seuraavaa pidempää kalastusretkeä.

Viikko oli tosi onnistunut. Kuljimme Dal-joen kautta kohti Trondheimia ja Lekan saarta. Dal-joki ei oikein nyt iskenyt kipinää, sillä katse oli tiukasti suunnattu meren sinistä ulappaa. Aivan oikeata vettä Lekalla olikin, eikä  Vantaanjoen ruskeaa kuravelliä. Kyllä sielu ja mieli lepäsivät. Maisemat olivat mykistävän salpaavia. Paljon erilaisia lintuja. Merikotkia, hanhia ja harmaalokkeja. Lokkien pyöreä koko vatsan seudulta kertoi hyvistä kalansaaliista.

Dal-joella kävin urheilukalastusmuseossa. Näyttely oli järjestetty Sven O. Halmannin keräämän kokoelman  ympärille.

Kalaa tuli aivan kohtuullisesti. Filettä riitti kotiin kohtuullisesti. Meidän venekunta ainakin laittoi saman verran takaisin mitä otti. Kerran piti pyynti lopettaa liiallisen kalantulon takia. Sanoimme paikkaa seihelvetiksi, sillä seitä tuli parissa tunnissa noin 150 kappaletta. Varmasti mietin ensi talvena sitä miten litkassa poukkoili samaan aikaan viisi 3- 4 kg seitä. Jokaisessa koukussa oli kala. Oli  se menoa ja meininkiä. Koska on kysymys urheilusta, niin kannattaa pitää mieli kurissa ja lopettaa ajoissa.

Meitä oli matkalla 11 hengen seurue joten menoa riitti yllin kyllin. Kyllä sai nauraa. Ryhmässä oli Norjan kalastuksen konkari, jolle kalastusreissu oli no: 95 Norjassa. Hän kertoi miten merikalastus on kehittynyt huimasti 25 vuoden aikana. Hän tekee yhden kalastusreissun joka kuukausi. Tuohon kun pääsisin minäkin!

Reissun paras viehe oli ehdottomasti Karikko uistin, koossa 18 cm. Minulla oli Noutaja-väri paras väri jo toisella Norjan reissulla peräkkäin. Viehe oli ylivoimainen. Isoimmat turskat ja seit ottivat uistimeen. Olihan siinä kiinni kunnon lohikin, mutta kala irtosi koukkausvaiheessa. Oli ainakin oman historian nopein lohenväsytys, kun luulin saalista seitiksi. Voi minua onnetonta. Toiseksi paras viehe oli Havocin Papa Pit Boss rapujigi. Kolmanneksi tuli Salmon painouistin ja neljänneksi Yum kalajigi Mny Fry Pearl, joka on kuvattu Havocin kanssa uudessa Uistin-kirjassani. Siinä  oli mahtavan terävä ohutlankainen  koukku, joka todella tartutti kymmenet seit.

Kotimatkalla laulettiin osan ryhmän kanssa karaokebiisinä "Bensaa suonissain."

Nyt sitten levätään kotona ja suunnitellaan uutta reissua. Nyt takaisin nukkumaan, sillä silmät meinaa lurpsahtaa kiinni.