Matkaan

Olen koko viikon pakkaillut tavaroita kalamatkalle. Koska reissu on pidempi, niin kaikenlaista tavaraa on tullut hankittua mukaan. Värikoukkuja olen koittanut hakea ympäri kylää, mutta aika laihoin tuloksin. Pieniä värikoukkuja löytyisi, muttei isompia. Keloille upposi komiat yli 400 metriä siimaa. Sitähän pitää olla, jossa iso palli vetäisi siimat suoriksi. Samoin isoja jigejä on tullut haalittua. Melkein itseänikin ne ovat naurattaneet. Tosin niitä olisi pitänyt tilata paljon aikaisemmin. Olisin saanut erilaisia tuotteita. Suomessa melkein kaikki kaupat myyvät samoja tuotteita. Ei ihan kovin persoonallista. Olisi pitänyt tilata Saksasta. No oma syy, eikä kenenkään muun.

Uistimista otan mukaan vain muutamia merkkejä, Nils Mastereita, Karikkoja ja Vissi-vieheitä. Niin ja tietysti raskaita painouistimia vetureiksi.

Painumme ensin lautalla yli Tukholmaan. Sieltä menemme Dahl-joelle. Heitämme yhden luvan ja jatkamme kohti Norjaa ja Lekan-saarta. Mukaan lähtee iso ryhmä ympäri Suomea. Toivon vaan, ettei mukana olisi tärpätti porukkaa. Sitä viinaa ei ole mitään järkeä ottaa kalamatkoilla. Ainakin rankoissa olosuhteissa. Voi tulla porukalla äitiä ikävä.

Lekan saarella näytti olevan vielä talvi ja lunta maassa. Ei oikein jaksaisi enää talvea, kyllä se jo riittäisi tältä vuodelta. On jännä nähdä näkyykö paljon kotkia. Saarella pitäisi pesiä säännöllisesti yli 10 pariskuntaa. Viime matkalla kotka otti pinnasta kalan. Oli sitä mukava seurata.

Eli karavaani lähtee kohti Norjaa. Mitä siihen sanoisi ministeri Koskinen: "liikaa aikaa".