Mietintämyssy

Olen viime päivinä miettinyt ahkerasti noita Suomen kalastusasioita. Tietysti se ei minulle ole mitään uutta. Kalastusasiat alkoivat kiinnosta jo muutaman vuoden ikäisenä kurapuvussa, joten samaahan tässä on ollut jo päällä kymmeniä vuosia. Taisin imaista jo äidinmaidossa kaiken rakkauden eräkulttuuria kohtaan. Syynä siihen oli varmaankin suvun esimerkillä. Minä arvostan myös ammattikalastajia, mutta en sitä, että viimeisetkin kalat pitäisi pyytää pois ja alimittaisina. Ei hirvikantojakaan suojella niin, että jokaiselle metsästäjälle annetaan pyssy kouraan ja ylisuuret patit valtion toimesta.

Viime päivinä urheilukalastajat ovat olleet yhtenäisimpiä kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Asia, josta Juhani Ahokin olisi ollut varmaankin ollut ylpeä. Varsinkin kun yhtenäisyydelle on ollut syynä toivomus kalavesien paremmasta hoidosta. Ahohan oli sitä mieltä, että yhden otetun kalan tilalle piti laittaa kymmenen takaisin. Ahon lempikalapaikkaa Huopanaa hoidettiin kalaistutuksilla hyvin. Voimme ihailla istutuslukuja aikakauden julkaisuista. Istutusmäärät olivat tuolloin paljon suurempia, kuin nykyisin. Niinpä oli kalaakin paljon enemmän.

Mistä sitten johtuu tämä huono kalavesien hoito? Sen kun tietäisi. Onko syynä historiamme.

Kun Antreassa kalastettiin ryssänsolmuilla, niin samaa pitää jatkaa vieläkin. Meitä ollaan alistettu Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Meidän on pitänyt maksaa veroa lohikymmenyksinä Ruotsiin. Alistetut talonpojat ovat ottaneet kaiken mahdollisen heille tarjotun vastaan. Ei ole osattu hoitaa kalavesiä. Enää ei kuningas, eikä roomalaiskatolinen kirkko alista kansalaisia, vaan nyt alistaa MMM, ministeriö, joka on perustettu tsaarin aikaan.

Viime viikon aikana meidän vapakalastajien viesti on ainakin kuultu lehdistössä. Lähes kaikki valtalehdet ovat kirjoittaneet aiheesta. Vastareaktiot ovat olleet laidasta laitaan. Koskinen on kommentoitu ettei kalastusasioita kannata siirtää Ympäristöministeriöön, sillä hänen mielestä kalavedet on hoidettu Suomessa hyvin.

Valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Ministerit voitaisiin viedä Ruotsin suurille järville, Norjan joille

katsomaan mikä on kalojen määrä ja koko siellä ja mikä on meillä. Tärppivälistä  huomattaisiin miten kaukaa perässä me taaperretaan. Ensimmäinen suuri voitto olisi jo tosiasioiden ymmärtäminen. Valitettavasti siihenkin on vielä pitkä matka.

Markku Aro pullisteli aataminomenaansa ja leukaansa A-studiossa ja kertoili asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Hänen mukaansa vapakalastajat saavat satoja tuhansia lohia vuodessa. Luku ei pidä varmasti paikkaansa. Aron mukaan myös maailman tonnikalakannat eivät ole viime vuosina huonontuneet. Käsittämättömintä ohjelmassa Markku Arolta oli tutkija Hannu Lehtosen mollaaminen. Ei minkäänlaista kunnioitusta toisen ihmisen ammattia kohtaan.

Suomessa hallitus ei noudata hallitusohjelmaa. Päättäjät eivät kuuntele tutkijoita lainkaan. Professori Markku Ollikainen puhui hienosti radiossa siitä miten avoimuutta pitäisi lisätä ja keskustella siitä mitä lohikantojen kestävä hyödyntäminen tarkoittaa.

Myös kuhakantojen keskikokoa on ehdottomasti kasvatettava. Pienisilmäiset verkkokoot ovat kuhakannoille kaiken pahan alku. Minimi vähintään 55 mm kuhanpyyntiin.

Jari Koskinen taas torjui kritiikin ja oli vain sitä mieltä, että ihmisillä on liikaa aikaa. Janne Sonkelo taas peesasi Koskisen noudattamaa kalapolitiikkaa. Sonkelon kannattaisi ottaa selvää, miten suuri harrastus vapakalastus on ja kuinka suureksi se voisi kasvaa ( Vertaa Ruotsi, Yhdysvallat, Hollanti, Tanska, Norja ja Islanti). Aron mielestä kaloilla ei ole äänivaltaa, mutta onneksi vapakalastajilla on. Sitä tulemme varmasti käyttämään seuraavissa vaaleissa. Meille on sama, mikä puolue tulee muuttamaan meidän onnettoman kalapolitiikkamme, kunhan se muuttuu. Sen  takia tarvitsemme joka puolueesta asian puolesta puhujia. Asioiden on nyt muututtava, sillä Berliininmuurikin ehti jo kaatua.

Tänään Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen kysyi: "Onko maa-ja metsätalousministeriö muuttunut MTK:n konttoriksi valtiohallinnon puolelle."

Viime päivinä on taas kateellisena katsonut, miten ruotsalaiset vapakalastajat ovat aloittaneet kauden merellä ja suurilla järvillä. Kalojen keskikoko on ollut mairittelevaa. Paljon iloisia ilmeitä ja tekemisen meininkiä. Suurin osa kaloista on laitettu takaisin laidan yli kasvamaan. Siihen samaan pitäisi joskus päästä meillä Suomessakin. Ensin pitäisi kuitenkin vapauttaa MMM laidan yli.

Lohikuva: Sakke Yrjölä